Näin teet täppäritelineen kirjasta

Kirjastojen poistokirjoja voi käyttää hyödyksi monella eri tavalla. Hyvät ideat kannattaa jalostaa ja yksi sellainen tuli taannoin vastaan: pöytäteline tabletille eli täppäriteline. Pilottikappale valmistui viime syksynä ja yleisön pyynnöstä joulukuun valmistumispäivänä Kanalikirjaston lukusaliin perustetusta pop-up-täppäripajasta valmistui myös muutama uusi yksilö. Puolet tarvikkeista löytyi kirjastosta eli kovakantiset poistokirjat, korjausliima ja liimapensselit. Rautasaha ja paperiveitsi tuotiin kotoa ja metalliviivotin ja akryylimaali lainattiin kaverilta.

Työvaiheita on useampi, joten telineen valmistumiseen tulee varata aikaa. Liiman kuivuminen kestää ja loven sahaaminen kirjan kanteen ja sivujen leikkaus ovat tarkkaa puuhaa.

• Ensin kirjan kannet, muutamat sisäsivut  ja ulkosivut liimataan yhteen ja annetaan kuivua painon alla. Kuivumisen jälkeen kirja on yhtenä kappaleena eikä sitä enää pysty avaamaan.
• Seuraavaksi tehdään kirjan kanteen muutaman sentin päähän selkämyksestä n. 1,5 x 1,5 cm kokoinen lovi.
• Kirjan kansi kannattaa sahata rautasahalla ja sivut leikata paperiveitsellä metalliviivotinta apuna käyttäen. Käytimme sivujen leikkaamiseen sahan sijasta paperiveistä, jotta työn jälki olisi siistiä ja paperipölyä tulisi vähemmän.
• Lopuksi lovi liimataan ja annetaan kuivua. Loven voi maalata, koska väri peittää epätasaisuudet ja tekee siitä viimeistellymmän näköisen.

Katrin sahaa

Juha liimaa

Eiku täppäri telineeseen ja lukemaan kirjaston e-kirjoja (tai katsomaan telkkua).

Vinkki: kampuskirjastoista poistetaan säännöllisesti vanhentuneita kirjoja ja niitä saa ilmaiseksikin. Kanalikirjasto järjestää tilauksesta uusia telinepajoja.


Kirjoitti
Katrin Kanalikirjastosta

Kohtaavatko merkitysmaailmat?

STKS:n seminaarissa Eduskunnan Pikkuparlamentissa esiteltiin uusia trendejä informaatiolukutaidon opetukseen ja sen markkinointiin 18.11.2013. Jo seminaaripaikalle saapuminen oli ikimuistoista - ensin piti läpäistä turvatarkastus ja -portit.

Päivi Peitsala-Litmanen aloitti kirjastojen markkinoinnilla. Hän painotti, että tuotekehitys lähtee aina asiakkaiden tuntemuksesta. Tietoa asiakkaan tarpeista saa tutkimalla, kohtaamalla ja kuuntelemalla. Sisältöjen välityksessä tunteella on suuri merkitys. Tunteella suhtaudumme asioihin, ilmiöihin ja tiloihin. Mainonnan tehtävänä on kertoa asiakkaalle miksi hänen pitäisi olla kiinnostunut jostakin asiasta ja mitä hän sillä tekee. Kaikki tämä tulisi tarjota ymmärrettävällä kielellä ja löytää yhteinen tulkintapinta.

Kirjastoissa on osaamista ja hyviä palveluita, joten annetaan sen näkyä! Opasteiden, värien ja tilojen avulla helpotamme asiakkaan matkaa. Lisäksi kirjastoväen tulee hakeutua asiakkaan luo. Tästä näimme esimerkkinä ”Street librarian” Edwardin, joka esittelee kannettavien tietokoneiden käyttöä Tansanian kaduilla. Näin hän tekee tunnetuksi kirjastopalveluja heille, jotka eivät osaa sellaisia kaivata.

Seuraavaksi oli vuorossa Terkko-navigaattori. Palvelu helpottaa Terkon oppijoiden ja henkilöstön verkkotiedon löytymistä ja aineiston saatavuutta. He mainostavat palveluitaan mm. saat kurssikirjat jonottamatta Terkko-navigaattorista. Erilaiset posterit välittävät tietoa verkkopalvelusta ja ovat esillä siellä missä opiskelijat liikkuvat. Postereihin on tallennettu verkkokirjan kansikuva varustettuna qr-koodilla. Asiakas saa näin näppärästi ladattua verkkokirjan mobiiliinsa.

Carita Kiili Jyväskylän yliopistosta esitteli kasvatustieteen väitöskirjaansa lukiolaisten tekstitaidoista ja internetlukemisesta. Tutkimuksen mukaan tiedontarpeen määrittely ja kysymysten asettaminen luovat perustan onnistuneelle tiedonhaulle. Tehtävän aikana oppijalle annettu palaute on hyödyllisempää kuin jälkikäteen annettu. Oppimisen dialogisuutta ja vertaisarvioinnin merkitystä korostettiin. Erilaisia kielikuvia nostettiin seminaarissa esiin, kuten vaikkapa monologinen tiedonhankinta, dialoginen osallistuminen ja trialoginen tiedontuottaminen.

Susanna Ruohomäki, Elina Laineenoja ja Katrin Kippasto

Tilaa, p*?*!!

Mistä ihmeen syystä nämä tilakysymykset oikein päässä pyörivätkään näin alkusyksystä?

No juu, kampusratkaisuja tehdään Satakunnassa perinteisesti pitkän kaavan mukaan. Parhaillaan on mietinnässä sekä Porissa että Raumalla SAMKin kampukset, jälleen kerran. Huittinen ja Kankaanpää ovat olleet kohtalaisen sivussa kampuskirjastojen suunnitelmissa, kaipa niissäkin jotain joskus täytyy tehdä. Keväällä 2013 tehtiin TTY:n kanssa suunnitelma yhteiskampuksesta ja sen mukana yhteiskirjastosta, nyt on palattu fiksumpaan ja selkeämpään vaihtoehtoon (kirjaston kannalta) eli suunnitellaankin SAMKin tarpeiden pohjalta kampusta. Kevään työ oli kirjastoryhmässä oikein hyvää ja suunnitelma oli periaatteessa ihan käyttökelpoinen, niin hyvä että sitä hiukan hiomalla (ja neliöitä karsimalla) saataisiin SAMKin tarpeisiin hienot kirjastotilat. Oikeastaan meillä oli ideaalitilanne, kun saatiin suunnitella omista lähtökohdistamme haluamme tilat "kyllä se realismi ja karsinta tulee sitten aikanaan" -ohjeistuksella. Aikataulusta ei ota hurttiukkokaan selvää, lokakuussa kai uusi hankesuunnitelma menee kaupunginvaltuustoon ja siitä sitten alkaa kilpailutus. Kuinka kauan tuo sitten kestänee ja milloin päästään oikein rakennusvaiheeseen asti - eipä kai 2016 ihan kumminkaan muutto vielä toteudu.

Rauman tilanne on vielä kimurantimpi, tai ainakin siellä on pidempi historia. Kampuskirjastoa on suunniteltu jo 1990-luvun alusta lähtien, jo kauan ennen vakinaista toimilupaa oli suunnitelmat olemassa. Nykytilanteesta ei ole ihan tarkkaa käsitystä, näyttäisi kumminkin siltä, että varsinaisesti uusia tiloja ei ole tulossa vaan vanhojen seinien sisään pitää sovittautua. Aika näyttää mitä siellä kaupunki lähtee toteuttamaan, tai onko nuo SAMKin käsissä - mistä minä sen tietäisinkään. OKM:n vastaus toimiluvista on kumminkin hyvin ratkaiseva asia, sitä odotellessa.

Vaan mitäpä oikein kirjastotiloilta vaaditaan, ajatelmia syksyltä 2013 (ensi vuonna sitten taas silloisten suunnitelmien pohjalta uusia mietintöjä):

1. Opiskelijoiden työskentelytilat. On ne sitten ryhmätyötiloja (joiden tarve on aivan ilmeinen) tai hiljaisia, rauhallisempia tiloja. Kumpiakin tarvitaan kirjaston yhteyteen ja kirjastosalin sisälle jne, huolimatta siitä että vastaavia pitää olla myös muualla kampuksilla. Opiskelun muuttuessa itsenäisempään suuntaan ja sähköisen aineiston lisääntyessä näiden tilojen tarve kasvaa jatkuvasti, tai en minä noista hiljaisista tiloista niinkään tiedä.
2. asiakaspalvelun tilat Lainatiski käsitteenä on kai mennyttä maailmaa, nykyaikainen asiakaspalvelu vaatii erilaista suunnittelua tilojen suhteen. Rutiinit hoituvat automaateilla ja henkilöstö panostaa neuvontaan yms. Ihannetapauksessa lienee noin, mutta eihän se käytännössä ihan noin kumminkaan mene. Toisaalta henkilöstön ydinosaaminen kyllä liukuu jatkuvasti sähköisen aineiston hallintaan ja kaikenlaiseen viestintään - tai en minä sitäkään ihan varmaksi voi tietää.
3. painetun kokoelman tilat Emme me kirjoista ja lehdistä tyystin eroon pääse, vaikka kuinka painopiste olisi siirretty sähköiseen aineistoon. Voisi kuvitella, että varastoissa ei jatkossa säilytellä vanhaa aineistoa nykymalliin, myöskin poistoja tehostetaan ja määrärahojen vähentyessä uuttakaan painettua aineistoa ei tule yhtä paljon. Nämä ovat perusjuttuja joka tapauksessa nämäkin neliöt, opetus/opiskelu ei kumminkaan pysy ihan idealistien tahdissa. Tiedän!
4. viihtymisen mahdollistavat tilat Kirjastonkin tilojen pitää olla viihtyisät, että opiskelijat pysyvät sisällä kampuksella odottelemassa parin tunnin tauon jälkeen alkavia luentoja. Kaikentyyppinen visuaalinen virike taitaa olla tulevaisuutta, miksei meidänkin kirjastossa voisi olla video-screeniä, pelipaikkoja, kahviautomaattia jne vaikkapa sanomalehtien kanssa. Tai jotain sen suuntaista, en minä tiedä vielä mutta eiköhän se tästä kirkastu. Kirjaston mökäcorner on niin hieno käsite, että sehän pitää toteuttaa.

Jussi

Kuinkas hyviä me oikein olemmekaan

Mitä sitä itse miettimään omaa hyvyyttään, kysytään asiakkailta!! Vastauskin saatiin: kevään 2013 käyttäjäkyselyn perusteella SAMKin kirjasto on nimittäin 4,46 hyvä.

Käyttäjäkyselyitä on järjestetty parin vuoden välein vuodesta 2004 alkaen, aluksi amk-kirjastojen yhteistyönä ja nyttemmin Kansalliskirjaston koordinoimana. Kyselyllä pyritään selvittämään asiakkaidemme kokemaa erilaisten kirjastopalvelujen tärkeyttä ja onnistumista. Kyselyssä on erilaisia väittämiä, joille annetaan arvosanat kummastakin asteikolla 1 (huonoin) - 5 (paras). Lisäksi on mahdollista antaa vapaata sanallista palautetta. Saatu palaute käsitellään hyvinkin tarkasti kirjastopalveluissa, kyselyn kautta tulee meille hyvinkin arvokasta tietoa käyttäjiemme tarpeista.

Kirjasto asiointi- ja oppimisympäristönä käsittää mm. aukioloajat, tilat ja sähköisen asioinnin. Kirjastopalveluissa on panostettu jo vuosia sähköisiin palveluihin, tämä näkyy myös käyttäjäkyselyn tuloksissa, sillä onnistuminen sähköisessä asioinnissa (4,5) on korkeampi kuin vaikkapa fyysinen asioimisympäristö (4,3) tai aukioloajat (4,1). Sähköinen asiointi tarkoittaa tässä varauksia, uusintoja, aineiston selausta jne). Kaikkiaan SAMKin kirjasto näytti saaneen asioimis- ja oppimisympäristönä hieman amk-kirjastojen keskiarvoja parempia arvosanoja onnistumisesta. Kritiikkiä ja kehittämisehdotuksia tuli lähinnä koskien aukioloaikoja (ilta - ja lauantai-aukioloja toivotaan) sekä ryhmätyö- ja hiljaisen työskentelyn tiloja. Resurssikysymyksiä molemmat, hajautetulla kampuskirjastorakenteella ja pienellä henkilöstöllä ei juuri aukioloaikoja lisätä.Tilojen suhteen on jouduttu keskittymään olemassa olevien tilojen muuttamiseen edes jollain tavalla opiskelua tukevaksi, seinät vain tulevat vastaan eikä painetusta aineistostakaan oikein voi eroon päästä. Mielelläänhän tarjoaisi kunnon ryhmätyötiloja, näiden kanssa jouduttaneen odottelemaan mahdollisia kampusratkaisuja...

Kokoelmien osalta selvitettiin sitä, kuinka painetut ja elektroniset aineistot vastaavat asiakkaiden tarpeisiin. Painettuja pidettiin jonkin verran elektronisia tärkeämpinä, onnistumisessa ero oli jonkin verran pienempi (4,15 vs 4,0), tässä oli tosin hyvin paljon vaihtelua eri kampuskirjastojen välillä. Kampuskirjastot ovatkin eri tavoin profiloituneet aineistojen hankinnassa, taustalla tietenkin koulutusohjelmien erot mm. kurssikirjojen tarpeissa ja opetusmenetelmissä. Avoimissa palautteissa tuli (jälleen kerran) esille kurssikirjojen vähäisyys, toisaalta myös niiden laina-aikaa (1 viikko) kritisoitiin liian lyhyeksi. Kokoelmapoliittinen kysymys: jos hankimme lisää kurssikirjoja (joiden käyttöaika voi olla vain yksi lukuvuosi), emme hanki juurikaan muuta aineistoa eli mm. opinnäytetöiden ja TKI-toiminnan tukeminen jäisi vähemmälle. Olisiko ratkaisuna elektronisen aineiston lisääminen kurssivaatimuksissa, aineistomäärärahoilla ei juuri nykyistä enempää kurssikirjoja voida hankkia. Kampuskirjastojen välistä profilointia on joka tapauksessa syytä kehittää, samoin hankintojen päällekkäisyyksiä on poistettava.

Asiakaspalvelu on koettu loistavaksi, ihan yksiselitteisesti!! Koettu onnistuminen oli yli 4,6; missä ei oikeasti hirveän paljon parannettavaa taida olla. Kampuskirjastoittaiset vaihtelut eivät ole merkittäviä ja ilahduttavasti onnistumisen trendi on ollut ylöspäin koko käyttäjäkyselyjen ajan. Tiedonhankinnan opetus - vai pitäisikö puhua informaatiolukutaidon opetuksesta - oli tässä ryhmässä myös mukana. Opetuksesta tuli paljon palautetta, että sen paikka pitäisi olla jossain muussa kuin ensimmäisen vuoden syksyllä. Ei uusi eikä odottamaton palaute, yhteistyötä osaamisalueiden kanssa on tässä suhteessa lisättävä ja tiedonhankinta saatava integroitua entistä paremmin osaksi aineopetusta. Samalla sen sisältöä olisi ehkä syytä kehittää enemmän mentoroinnin/neuvonnan suuntaan, emmehän me kirjastoalan ammattilaisia ole SAMKissa kouluttamassa.

Ja se alussa esitetty vastaus 4,46 tarkoittaa koettua palvelua kokonaisuudessaan. Täytyy tietenkin pitää mielessä, että kyselyyn vastasivat luultavasti ne, jotka muutenkin käyttävät kirjastopalveluja aktiivisesti, ehkä niitä passiivisempiakin pitäisi yrittää kaivaa jostain esille. Vastanneiden mielestä joka tapauksessa onnistumisemme on mukavasti noususuunnassa, mielenkiintoista onkin nähdä seuraavan kyselyn (2016) tulokset odotettavissa olevien rakennemuutosten jälkeen.

Jussi

UKJ = Uusi KirjastoJärjestelmä vai sittenkin Useita Kauheita Järjestelmiä

Kirjastojärjestelmien kehittämisestä on tässäkin blogissa kirjoiteltu paljon. Nyt on ollut hetken aikaa hiljaisempaa, mutta taustalla on tehty kaikenlaista. Melinda-luettelointiin siirtyminen olisi ollut ajallisesti vuorossa, mutta siinä tulleiden pienten viivästysten takia onkin otsikkona nyt UKJ eli Uusi KirjastoJärjestelmä.

UKJ:ssä eletään suunnitteluvaihetta, yhteistyön virittämiseksi pidettiin Kansalliskirjastossa UKJ-seminaari kesäkuun 2013 alussa. Esiintyjinä oli sekä Kansalliskirjaston projektiryhmän että käyttäjien edustajia. Tämä vuosi tehdään vaatimusmäärittelyä ja mietitään, mitä järjestelmältä vaaditaan. Sitten jos OKM antaa rahoitusta, aletaan oikeasti tehdä jotain konkreettista.

UKJ:n perusajatuksena on rakentaa yhteistyössä tämän päivän kirjastojärjestelmä. Koko ajatus lähti kirjastosektoreilta. Ajallisestihan elämme vaihetta, jossa kaikissa eri kirjastoissa tuskaillaan vanhentuneiden järjestelmien kanssa, järjestelmien joita ei ole mitenkään suunniteltu sähköisten aineistojen aikakaudelle. Verkkokirjastoja rakennellaan varsinkin yleisissä kirjastoissa, tieteellinen puoli keskittyy enemmän Finnaan.

Mitäs tässä UKJ:ssa sitten oikeasti oltaisiin tekemässä: käyttäjälähtöistä kirjastojärjestelmää? Käyttäjät pitää tässä ymmärtää lähinnä kirjastohenkilökunnaksi, sillä asiakkaille/loppukäyttäjille tämä ei juuri suoraan näy vaan toimisi taustajärjestelmänä. Asiakasliittymä on Muutama hyvä lähtökohta UKJ:ssa on: modulaarisuus, avoin lähdekoodi, ketterä ohjelmistokehitys. Näillä eväillä saadaan teknisesti toteutettua uudenlainen järjestelmä, tarpeen mukaan hyödyntäen olemassa olevia järjestelmiä. Ketterä kehitys ja modulaarisuus varmistavat samalla sen, että toimintaympäristön muuttuessa voidaan järjestelmästä muokata pieniä palasia. Toisaalta alussa tehtävään suunnitteluun voi kulua tuskastuttavankin pitkä aika, joten kirjastoväeltä vaaditaan aimo annos kärsivällisyyttä.

No mitä ne käyttäjät sitten UKJ:lta odottavat: oman pienen kyselyn perusteella kaivataan helppokäyttöisyyttä, käyttäjäystävällisyyttä, toimintojen sujumista -toisin sanoen kaikkea sitä mitä nykyiset integroidut kirjastojärjestelmät eivät tarjoa. Työnkulkujen sujuvuus on myös päälliköiden mieleen, säästyyhän siinä kovasti työaikaa järkevämpään tekemiseen.

Ylläpidon kannalta on paljonkin varaa lisätä sujuvuutta, nyt on järjestelmiä päällekkäin ja limittäin, kaikkia on ylläpidettävä niin paikallistasolla kirjastoissa kuin keskitetysti kansallisella tasollakin. Ei vetele pitkään, resurssit vähenevät ja jotain pitäisi tehdä. Onneksi nykyaikaisten järjestelmien ylläpito on sentään keskimäärin vanhoja helpompaa, ei tässä suhteessa varmaan huonompaan suuntaan pystytä menemään. Avoin lähdekoodi saattaa tuoda tullessaan osaamisen eli vallan keskittymistä (entistä pienempi piiri) ja paikallisten virittelymahdollisuuksien vähentämistä (nythän sitä on ollut suorastaan pakko tehdä, että pärjättäisiin edes jotenkuten).

Loppujen lopuksi tämä on niin iso hanke, että pikavoittoja ei varmaan tule ja useampi vuosi väännetään ja käännetään ja testataan ja koodataan. Tekninen toteutus lienee kumminkin helpompi osuus, se iso kysymys on kirjastoverkon mukaantulo = käyttäjälähtöisyys. Tiukoilla on kaikki, mutta jostain pitää repiä aikaa yhteistyöhön. Samoin on opittava muutosta työtavoissa: ihan oikeasti luotettava muiden asiantuntemukseen, jaettava osaamista ja tietoa, uskallettava lähteä aktiivisesti mukaan vaikka ei tiedä mihin ollaan menossa jne. Onkohan meistä kirjastolaisista siihen?

Jussi

Kohtaamispaikkana ammattikorkeakoulukirjasto

Ammattikorkeakoulukirjastot ovat saavuttaneet kiitettävän 21 vuoden iän. Tutustumme täysi-ikäiseen tämän päivän ammattikorkeakoulukirjastoon Satakunnassa. Kesän kynnyksellä kirjastossa tallennetaan ahkerasti opinnäytteitä ammattikorkeakoulujen yhteiseen opinnäytetietokantaan. Tietokannasta on haettavissa yli 55 000 opinnäytettä valtakunnan kaikista ammattikorkeakouluista. Aiheiden kirjo on lavea, niin kuin on ammattikorkeakoulujen opetustarjontakin. Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) opetustarjonnan laajuus tulee hyvin esiin kirjaston aineistotietokantaa selatessa. Kokoelmasta löytyy aineistoa niin laivanrakennuksesta, kansainvälisen yritysasiakkaan kohtaamisesta, värisävyjen harmoniasta kuin selkäkipupotilaan kuntoutuksen suunnittelusta.

Alaselkäni onkin oireillut viime viikkoina, joten löytäisinkö aiheesta kirjoja tai lehtiä luettavaksi. Muutaman kysymyksen avulla kirjaston tietoasiantuntija selvittää tarvitsemani tiedon laajuutta, kaipaanko aiheesta käypä hoito -suosituksia, lehtiartikkeleita tai teenkö laajempaa tutkimustyötä. Aiheeni täsmentyy, joten suuntaamme kirjaston nettisivuille tutkimaan avaraa e-tiedon maailmaa. Eteeni avautuu mittava kokoelma verkkokirjoja ja -lehtiä sekä eri ammattialojen tietokantoja. Sähköisiä aineistoja käytetään enemmän kuin lainataan kirjoja. Sähköiset aineistot ovat asiakkaan käytettävissä kotoa käsin 24/7. Näin taataan asiakkaalle aineistojen helppo saavutettavuus ja käytettävyys kaikkina vuorokauden aikoina.

Oppijat opiskelevat yhä enemmän verkossa ja saavat ohjausta opiskeluunsa virtuaalisesti. Kirjaston henkilöstöltä kuulen, että mobiililaitteiden avulla verkko-oppijat käyttävät aineistoja jopa rauhanturvatehtävissä Afganistanissa. Kansainvälisesti tavoitettavien mobiili- ja verkkopalveluiden ohella ammattikorkeakoulun kirjastoverkosto ulottuu kattavasti koko maakuntaan. SAMKin kampuskirjastot toimivat verkostomaisesti ulottaen palvelunsa Poriin, Raumalle, Huittisiin sekä Kankaanpäähän.  Jokaisella verkoston fyysisellä kirjastolla on omat ominaispiirteensä ja osaamisalueensa, mutta minkä tahansa kirjaston kokoelmat ovat lainattavissa mistä tahansa kampuskirjastosta. Lisäksi kirjaston sähköiset palvelut ovat käytettävissä läpi vuorokauden tiedontarvitsijalle sopivaan aikaan.

Sähköisen ja painetun aineiston hyvä saavutettavuus, käytettävyys sekä kaikille avoimet asiakaslähtöiset palvelut ovat ammattikorkeakoulukirjaston vahvuuksia. Ammatillisen tiedon lähteinä ne palvelevat jokaista satakuntalaista kävijää niin opiskelijoita, henkilöstöä, yrityksiä kuin muitakin asiakkaita. Ammattikorkeakoulukirjastoista onkin muodostunut ammatillisen tiedon kohtaamispaikkoja, joissa tavataan vuorovaikutteisesti sekä virtuaalisesti että kasvotusten. Muuttuvassa yhteiskunnassa tiedon jakaminen korostuu entisestään, kun siirrytään tehokkuuden yhteiskunnasta jakamisen tietoyhteiskuntaan.

Verkkokirjasto: www.samk.fi/kirjasto

teksti: Susanna Ruohomäki, Elina Laineenoja ja Katrin Kippasto
kirjoittajat työskentelevät informaatikkoina SAMKissa

Julkaistu Satakunnan Kansan yliökirjoituksena 2.6.2013

Satakunnan kirjastopäivä

Aluekehitysvaikutusta vai mitä lienee, mutta ihan kiva oli taas saada kokoon Satakunnan kirjastoväki. Kolmas Satakunnan kirjastopäivä pidettiin 15.3.2013 SAMKin Tiedepuiston kampuksella.

Edelliskerran osallistujamäärästä jäätiin hiukan, tälläkin kerralla paikalle saatiin kuitenkin 80 alan ammattilaista. Suurin osa oli Porista,  mutta hienoa oli huomata että joistakin maakunnan pienemmistä kirjastoista oli lähestulkoon kaikki paikalla. Jo pelkästään osallistuneiden lukumäärä kertoi, että tarve tämänkaltaisille tapahtumille on olemassa, jatkossakin siis järjestettäneen päiviä. Vuorotteluperiaatteen mukaan seuraava tapahtuma voisi sitten olla taas jossain muualla kuin Porissa.

Mitä osallistujat sitten kokivat tapahtumasta saavansa? Palautteen perusteella ohjelma oli varsin onnistunut, jopa niin että rinnakkaistapahtumissa jäi mielenkiintoisia osuuksia väliin ja valinnan vaikeutta pohdittin. Ajankohtaisia asioita olikin laajasti esillä laajasti: luettelointia, asiakasliittymiä, somea, älyhyllyä, tilojen suunnittelua, kirjastojen palvelukirjoa yms.Iltapäivällä kokeiltu paneelikeskustelu onnistui erinomaisesti, tosin aikaa sille olisi pitänyt järjestää hiukan enemmän. Hyvin valmisteltu keskustelu keräsi palautteissa kiitosta lähes samaan malliin kuin älyhylly-esitys.

Kiitokset kaikille osallistujille, esiintyjille, järjestelyissä mukana olleille ja yhteistyökumppaneillemme - kivaa oli! Esitysten kalvot ja päivän kuvia löytyy tapahtuman nettisivulta. Alueemme kirjastoammattilaisten kokoontumiselle yhteen on ihan selvästi tarvetta jatkossakin.

Jussi

Järjestelmämuutosten vuosi

Milloinkahan tämä kirjastolaisen elämä muuttui sellaiseksi, että kaiket päivät vain mietitään ja pyöritellään ja kehitellään erilaisia teknisiä järjestelmiä? Tämän vuoden toimintaa hahmotellessa törmää oikeastaan kaikessa siihen, että järjestelmä X ja järjestelmä Y pitäisi päivittää/uudistaa/saattaa asiakkaiden käyttöön. Tässä näistä muutamia (ne, joiden rakentamisessa olen itse mukana), pahoittelut niille järjestelmille joita en tässä muista mainita.

Finna: asiakkaiden nykyiset hakumahdollisuudet järjestelmistämme on ihan kamalat, KDK-hankkeen kautta on pitkään ja hartaasti rakennettu korviketta nykyisille. Finna-asiakasliittymän varsinainen rakentaminen meillä alkaa huhtikuussa 2013, valmista tuskin koskaan tulee, mutta kunhan Tyrni-kokoelmaluettelon hakuliittymä ja Theseus-haku saadaan korvattua niin heti avataan asiakkaiden käyttöön.

Melinda: aineistojen luettelointi Voyageriin on ihan ok, mutta kansallinen metadatavarastohan se vasta jotain onkin. Toukokuun 2013 lopussa siirrymme Melindan sisällöntuottajiksi, sen seurauksena laitetaan luettelointikäytännöt ainakin joiltain osin uuteen uskoon. Osalle henkilökuntaa tämä tietää uuden kirjastojärjestelmän (Aleph) opettelua ja jo etukäteen tapahtuvaa tietueiden siivousurakkaa.

Juolukka-julkaisurekisteri: Voyager-kirjastojärjestelmän osana pyörivä julkaisurekisteri on aikansa elänyt, lisäksi julkaisurekisterin ylläpito käy Finnan jälkeen turhan raskaaksi - on siis luovuttava yhdestä hyvin palvelleesta itseviritetystä systeemistä. Kirjastollehan julkaisurekisteri ei sinänsä kuulu, mutta varmaan uuden järjestelmän hankinnassa/kehittämisessä roolia löytyy riittävästi meillekin. Onneksi markkinoilla on sekä kaupallisia että OS-järjestelmiä joista valita meille sopivin.

UKJ: Voyager on ollut käytössämme 2002 lähtien, sinänsä ohjelman lähdekoodi juontaa juurensa jo 1990-luvun alkupuolelle - eiköhän tuo ole jo kunnioitettava aika yhdelle tietojärjestelmälle. Hyvä työjuhtahan tuo (niin kuin oma 1990-vuosimallin autonikin, mutta eipä siihenkään ajotietokonetta tai integroitua navigaattoria tarvi haaveilla lisävarusteeksi). Ainakin yritystä tärkeimmän kirjastojärjestelmämme uudistamiseksi löytyy, UKJ-hanke starttaa alkuvuodesta 2013 (tai johan tätä UKJ:tä on suunniteltu vapaaehtoisvoimin pari vuotta), aika näyttää saammeko tosiaan aikaiseksi jotain uudenlaista. Toisaalta taustajärjestelmältä ehkä ei niin kovasti toimintoja vaaditakaan, johan meillä "luettelointi-client" on työn alla, ERMejä löytyy sähköisen aineiston hanskaamiseen, lainaukseen löytyy OS-kirjastojärjestelmiä, webbiliittymää ei tarvita - mutta että yksi yhteinen kirjastojärjestelmä kaikille Suomen kirjastoille!!!

Jussi

Kohti osuvampaa IL-opetusta

IL-opetuksen vaikuttavuutta pohdittiin koko päivän seminaarissa Tieteiden talolla 29.11.2012. Ensimmäiseksi Vesa Huotari Poliisiammattikorkeakoulusta johdatti Don Quijoten maailmaan ja metsäpalon tunnelmiin. Puheenvuoro herätteli tutkailemaan kirjastoammattilaisen identiteettiä. Olemmeko eräänlaisia metsänvartijoita, jotka opastavat retkeilijää tiedon avarassa maailmassa? Luontoretkelle on hyvä ottaa mukaan joitakin työkaluja, mutta olemmeko kirjastotyössä jo liiankin työkalukeskeisiä?

Antti Virrankoski Helsingin yliopiston kirjastosta painotti, että kirjaston parasta markkinointia on se, kun tietoasiantuntijat saavat tehdä yhteistyötä muiden asiantuntijoiden kanssa. Yhteistyössä kukin saa näyttää oman osaamisensa. Virrankosken mielestä IL-opetuksen vaikuttavuus näkyy siten, että valmistuu hyvät akateemiset taidot omaavia asiantuntijoita.

Tampereen Hervannan kirjaston tietotorilta Perttu Rasi muistutti, että oppijan ohjaamisessa yksi ulottuvuus on vapaa havainnointi. Tietoammattilaisen vapaaseen havainnointiin kuuluu sekä oppijoiden että asiakaspalvelutyön havainnointi, median seuraaminen ja työn ulkopuolinen elämä. Hänen mielestään kaikki nämä yhdessä antavat virikkeitä osuvampaan opetukseen.

Päivän päätteeksi pohdittiin kaikkien seminaarilaisten voimin kumpaa termiä käyttää kirjaston opetuksesta - informaatiotaidot vai informaatiolukutaidot? Puheenvuoroja esitettiin puolesta ja vastaan. Keskustelu tästä ja IL-suosituksesta jatkuu yhä.

Perjantaiaamuna suunnistimme kulkumme kohti Helsingin yliopiston pääkirjasto Kaisaa. Kirjaston uudet tilat olivat hulppeat. Väritykseltään pääkirjasto oli valkoinen ja lämpöä sinne antoivat tammiset puupinnat. Vanha Pukevan kiinteistö oli remontoitu uuteen kuosiin, nyt ostoskoriin voi valita muotivaatteiden sijasta vaikkapa tieteellisen tutkielman antiikin kulttuurihistoriasta. Kolmannen kerroksen nahkaiset Kukkapuron nojatuolit ison pyöreän maisemaikkunan äärellä kutsuivat houkuttelevasti luokseen. 


Lumimyräkässä matkamme jatkui kohti Diakonia-ammattikorkea-koulun kirjastoa. Heidän tilansa oli uusittu muutama vuosi sitten. Arkkitehti Juha Leiviskän käsiala näkyi tiloissa valkoisena värimaailmana sekä tunnelmallisena valaistuksena. Tila- ja RFID-esittelyn ohella saimme tuhdin tietopaketin kirjaston IL-opetuksesta. Yhteisten asioitten parissa ystävällisten emäntien/isäntien johdolla aika vierähti sukkelaan. Toivotimme kirjastoväen lämpimästi tervetulleiksi vastavierailulle Satakuntaan.


Susanna Ruohomäki, Elina Laineenoja ja 
Katrin Kippasto

Hälsningar från Åbo!

Radio Novan aamulähetyksessä muisteltiin 1. marraskuuta vanhoja sanontoja, kuten ”yrittänyttä ei laiteta” ja ”ei mitään uutta auringon alla”. Informaatiotutkimuksen päivät järjestettiin 01.-02.11.2012 Turussa. Kai Halttunen piti heti seminaarin alussa kaksi mielenkiintoista esitystä informaatiolukutaitojen integroidusta ohjaamisesta tutkielmaseminaarissa ja ohjauksellisesta tiedonhankintahaastattelusta. Ehkä auringon alta löytyy sittenkin jotain uutta. Tampereen yliopistossa on kuluvan vuoden elokuussa käynnistetty projekti, jossa kasvatustieteen laitoksen aineopettajan ohella myös informaatikko on mukana ohjaamassa pro gradu-töitä. Kyseessä on pilottiryhmä ja Halttunen on itse kokopäiväisesti mukana projektissa.

Ohjaukselliseen tiedonhankintahaastatteluun liittyy opiskelijoiden laatima informaatiohorisontti, johon he hahmottavat käyttämiään tiedonlähteitä. Kirjaston rooli poikkeaa perinteisestä toimintamallista, jossa opiskelijoille kerrotaan kirjastossa tarjolla olevista aineistoista. Mallissa opiskelijat kertovat itse omista tiedonlähteistä ja toimintatavan avulla pyritäänkin herättämään opiskelijoiden mielenkiintoa tiedonlähteisiin eri lähtökohdasta kuin perinteisen tiedonhankinnan opetuksen avulla. Pro gradu-töiden ohjauksessa opiskelijoille ei tarjota valmiita ratkaisuja ja neuvoja, vaan kiinnostusta tiedonhakuun herätellään oikealla kysymyksenasettelulla. Kysymysten tarkoituksena on stimuloida tiedonhaun prosessia ja opiskelijan oma aktiivisuus on avainasemassa.

Aiheeseen liittyvää materiaalia ja lisätietoa aiheesta löytyy projektin kotisivuilta:

http://www.campusconexus.fi/Default.aspx

Aamupäivän ohjelma jatkui Jannica Heinströmin esityksellä lukiolaisten kirjallisiin tehtäviin liittyvästä tiedonkeruusta. Heinströmin ja Eero Sormusen tutkimus painottuu plagioinnin tutkimiseen ja julkaisussa on haluttu selvittää painetun ja sähköisen aineiston käytön mahdollisia eroja lähdeviittausten merkitsemisessä. Lukiolaiset olivat kohteena myös Carita Kiilin, Leena Laurisen ja Miika Marttusen internetlukemista koskevassa tutkimuksessa, jossa selvitetään miten yksilöllinen ja yhteisöllinen lukeminen eroavat toisistaan.

Iltapäivällä työryhmä jakautui kahteen osaan ja informaatiolukutaidon lisäksi aiheena oli sosiaalinen media. Viidestä luennosta kolme esitettiin på svenska, joten Yle Fem-kanavan aamulähetysten seuraaminen ei ole ollut hukkaan heitettyä aikaa! 

Maria Kronqvist-Berg Åbo Akademista on tutkinut vuosina 2010-2011 Varsinais-Suomen yleisten kirjastojen Facebook-sivuja. Kirjastot hyödyntävät sosiaalista mediaa erityisesti tiedottamiseen ja tiedon välitykseen. Toiminnot voidaan jakaa vielä tarkemmin kuuteen ryhmään: tiedottaminen, tiedon jakaminen, tiedon hankinta ja etsiminen, kommunikointi ja avustaminen.

Eeva-Liisa Eskola kertoi Turun AMK:n Tukipalveluista tehoa -projektista, jossa neuvonta- ja ohjauspalvelut ovat hyödyntäneet Second Life virtuaalimaailmaa opiskelijapalveluissa. Mm. tiedonhakuun saa opastusta Turun AMK:n saaren lummepolulla. Mainittakoon vielä, että ammattikorkeakoulut hyödyntävät yliopistoja huomattavasti aktiivisemmin SL-ympäristöä opetuksessa.

Vaskin musiikkikirjastojen Musasto-blogi on hieno esimerkki kirjaston henkilökunnan ja asiakkaiden välisestä vuorovaikutuksesta ja tiedon jakamisesta. Antti Impivaara Turun kaupunginkirjastosta kertoi kirjaston onnistuneen hyvin sosiaalisen median hyödyntämisessä – kirjastolaisten lisäksi myös monet muut tykkäävät heidän Facebook-sivuistaan ja seuraavat ahkerasti musiikkikirjaston blogia.

Annette Böling Åbo Akademin kirjastosta on tutkinut yliopisto-opiskelijoiden sosiaalisen median käyttöä. Suosituimmat kanavat ovat ehkä odotetustikin Facebook ja Youtube. Opiskelijat hyödyntävät sosiaalista mediaa pääsääntöisesti ystävien kanssa kommunikointiin, päivitysten lukemiseen ja profiilien tarkasteluun. Eva Costiander-Huldénin esityksessä sivuttiin samoja teemoja. Åbo Akademissa toteutetussa mielipidekyselyssä opiskelijoilta on kerätty tietoa siitä, miten kirjasto on onnistunut sosiaalisen median käytössä ja millä uusilla tavoilla somea voitaisiin hyödyntää kirjaston palveluissa.

Seminaarin mielenkiintoiset esitykset jatkuivat perjantaina.  Lisätietoa seminaarista ja työryhmien esitysten tiivistelmät molempien päivien annista löytyvät Informaatiotutkimuksen sivuilta.

MVH,

Tarja

Verkkokirjoista

Kansalliskirjasto järjestää vuosittain jo perinteeksi muodostuneet Kijrastoverkkopäivät lokakuun lopussa. Perinnettä tuntuu olevan myös se, että päivät pidetään satakuntalaisittain huonoon aikaan eli syyslomaviikolla. Näin ollen meidän lapsekkaiden ihmisten osallistuminen rajoittuu verkon kautta tapahtuvaksi, tosin sehän se vasta nykyaikaa onkin.

Ensimmäisen päivän asialistalla oli paljon puhetta verkkokirjoista. Tuntuu että meillä amk-kirjastoissa ja yleisissä kirjastoissa on tällä saralla yksi yhteinen tekijä, nimittäin kaipaamme kovasti kotimaista aineistoa verkkoon. Toivotaan menossa olevien projektien tuovan sopivia ratkaisuja asiaan, mutta hiukan hankalalta näyttää täkäläisen kustannuspuolen pitäytyminen perinteisessä julkaisemisessa. Onhan tuossa yksi näkökanta myös se, että nykyisin valtio (OKM ehkä näkee asian toisin, mutta...) ei isommin edistä sähköisen julkaisemisen edistämistä - pikemminkin päinvastoin: sähköisten ALV on 23 % ja painetulla aineistolla 9 %, eihän tuo ole nykyaikaa ja monessa (edistyksellisemmässä?) maassa on tehty toisenlaisiakin veroratkaisuja.

Ulkomaisten verkkokirjojen tarjontaa sen sijaan riittää yllin kyllin, niin että kateeksi käy englanninkielisiä maita. Enemmänkin ongelmaksi onkin tullut eri hankintakanavien runsaus ja aineistojen hallintajärjestelmät (ERM). Pienet kirjastot eivät kykene hankkimaan isoja ERMejä, kaikkea ei viitsisi tehdä itse (vaikka toki jotain pientä on ollutkin pakko tehdä), Kansalliskirjasto ei ole tuottanut ratkaisua...

Meilläkin hankintapaikkoja alkaa olla pilvin pimein, viime aikoina on selkeästi keskitytty niihin, joista saa hankittua kirjoja yksittäin. Tänä syksynä ollaan uusina paikkoina ottamassa käyttöön Ebook Librarya, jossa on tarjolla n. 300 000 verkkokirjaa. EBL tarjoaisi myös mahdollisuuden asiakaslähtöiseen hankintaan eli voisimme laittaa näkyville tietyn määrän kirjoja + etukäteen määrätyn budjetin ja käytön mukaan ne hankittaisiin kokoelmiimme. Voidaan tuotakin kokeilla, mutta toisaalta koko kataloogi voisi olla esim. henkilökunnan selattavissa ja sisällysluettelot käytettävissä eli aika hyvän kuvan saa sitäkin kautta. Toistaiseksi salasana vaaditaan selaamiseen, siihen löytyy linkki INFOtelakka testaa -sivulta.

Hankintojen tekemistä voisi ehkä helpottaa SwetsWisen kaltaisilla palveluilla. Näissähän ideana on tehdä tilaukset yhdestä paikasta, riippumatta siitä kuka kustantaja/palveluntuottaja varsinaisen verkkokirjan tuottaakaan. Tuohon en vielä ole ehtinyt tutustua kuin pintapuolisesti, eikä varmaan yhdellä tämänkaltaisella palvelulla kuitenkaan pärjätäkään, koska eihän sielläkään tietenkään kaikki verkkokirjat ole tilattavissa. Johonkin tuohon suuntaan ehkä kumminkin mennään.

Jussi

Finna-kuulumisia

Olenpa ollutkin pitkään hiljaa KDK/Finna-hankkeen tiimoilta, täytyy vaihteeksi palata estradille!

Päällisin puolin hankkeessa on ollut hiljaista, mutta taustalla on kyllä tehty valtavasti työtä kevään jälkeen ja kehitystäkin on tapahtunut.Iso muutos tapahtui keväällä, kun siirryttiin avoimen lähdekoodin järjestelmään - sehän tarkoitti koko isolle hankkeelle suunnan muutosta. Aikataulun venyminen kyllä huolestuttaa, sillä meillä olisi ollut tänä vuonna todennäköisesti paljon enemmän resursseja käytössä liittymän rakentamiseen kuin 2013, mutta sen kanssa on vain elettävä. Onneksi ensimmäisenä KDK-kelkkaan hypänneet organisaatiot ratkaisevat paljon ongelmia puolestamme, samoin hienoa on ettei yritetäkään saada kaikkea etukäteen valmiiksi vaan tuotantoon pyritään menemään beta (rajoitetulla) -versiolla ja järjestelmää kehitetään jatkuvasti.

Asiakasliittymä (Finna) on se asiakkaille/käyttäjille näkyvin osa tätä ja siinä VuFind näyttäisi olevan nappiin osunut valinta. Projektisuunnitelma näyttää hyvältä ja teknisiä ongelmia kuitataan ratkaistuiksi kohtalaista vauhtia. Näistä on alkanut kerääntyä jonkinlaista dokumentaatiotakin verkkoon.

Paljon on tekemättäkin ennen liittymien julkistamista, mutta ainakin näin amk-näkökulmasta katsoen tuotantoon päästään jollain versiolla kohtuullisella työmäärällä (ensimmäisen KDK-aallon organisaatiot tuotantoon joulukuussa 2012?), fiksultahan tuo nykyinen Finna-testiversio jo alkaa näyttää. Vaihteeksi meidän Voyager-kirjastojärjestelmämme olevan rajapintojensa osalta hyvä ja mm. varaukset ja uusinnat saataneen toimimaan, joten vähintään Voaygerin nykyiset liittymät saadaan nopeasti korvattua. Verkkoaineistoja tulee hakuihin mukaan sen jälkeen, kun on saatu keskitetyn indeksin hankinta kilpailutettua. Isoimmat aukot jäävät tietenkin kotimaiseen verkkoaineistoon, niitä pitää sitten erikseen indeksoida mukaan. Nelli-haku jotakuinkin onkin jo integroitu liittymään.

Museoiden asiakasliittymä on  tällä hetkellä ehkä kaikkein pisimmällä ja arkistopuolikin kirii hyvää vauhtia. Eniten haasteita löytyykin yleisten kirjastojen puolelta, siellä taitaa into ja usko KDK:n toimivuuteen olla koetuksella kun edistystä ei tunnu tapahtuvan. Loppuvuosi näyttää, mitä sillä rintamalla tapahtuu, sillä loputtomiin ei voida odotella toimivuuksia (isoimmat huolet taitavat olla kirjastojärjestelmän suunnalla, ei VuFindissa) - ennustajaksi en ryhdy, mutta...

Kaikkea yllättävää toki tulee vielä eteen ja onhan mm. hallintapaneeli (admin) pahasti kesken, epäilijä minussa pysyy siis vielä aktiivisena pitkään.

Niin, ja KDK-hankkeen toinen puoli eli pitkäaikaissäilytys tuo lisää mielenkiintoisia yhtymäkohtia mm. Tutkimuksen tietoaineistot -ja Raketti-Tutki -hankkeille.

Jussi

IFLA 2012

Tulipa käytyä ensimmäistä kertaa IFLA-konferenssissa, kun kerran Helsingissä järjestivät.  Kirjastostamme oli mukana kuuden hengen iskuryhmä, tälle kirjoitukselle tulee siis jatkokertomusta...

Ihan perinteiseen kv-konferenssin tapaan ensimmäinen päivä meni hiukan ihmetellessä, mutta toisena päivänä pääsi itsekin paremmin vauhtiin. Vaikutelmaksi IFLAsta jäi, että kyllä se hiukan enemmän on yleisten kirjastojen tapahtuma. Esitykset oli kohtalaisen ympäripyöreitä ja osittain sellaisia, jotka olivat jo ennestään tuttuja. Mutta toisaalta aina joka sessiosta jäi kuitenkin joku hyvä esitys alitajuntaan eli ei nuo ihan turhiakaan olleet.

Maanantain osalta pilvipalvelut tuli esille monessakin yhteydessä. Periaatteessa tuo on varsin tehokasta toimintaa, ongelmista eniten jäi askarruttamaan datan käyttöön liittyvät juridiset ongelmat ts. kuka oikein tietää, missä päin data on ja kuka siihen pääsee käsiksi, minkä maan lainsäädäntöä noudatetaan yms - kirjastoissa on kuitenkin loppujen lopuksi aika arkaluontoistakin tietoa asiakkaista. Pilvipalvelujen lisäksi maanantain agendalla kohdalleni osui lähinnä mobiilipalvelujen kehittämistä.

Tiistaina satuin huomattavasti kiinnostavampiin esityksiin. Nyt puhuttiin paljon kirjastohenkilöstön ammattitaidon vaatimuksista ja siitä, kuinka omaa ammattitaitoa pitäisi kehittää - taustallahan on toiminnan digitoituminen ja sitä kautta uusien palvelumuotojen kehittäminen. Tämän päivän kirjastoammattilaiselta vaaditaan hyvät ATK-perustaidot, subjektiosaamista, verkkoaineistojen hallintaa, markkinointitaitoja (perisyntimme?) jne. Kirjastossa tarvitaan lisäksi syvempää tietoteknistä osaamista: verkkosivujen tekemistä, sosiaalisen median hyödyntäjää.

Vaikka näissä esityksissä ja eri sessioissa tuli istuttua aika taajaan, niin kyllähän taas kerran se suurin anti tuli postereista sekä käytäväkeskusteluista kollegojen ja palveluntarjoajien kanssa. Kirjastoihmisten kanssa esille nousi ammatillisen muutoksen lisäksi myös kirjaston tilojen muutoksen tarpeen - oli ilo havaita esim. Monash Universityn kirjaston tehneen hyvää yhteistyötä opiskelijoiden kanssa tilojensa uudistamiseksi. Muunneltavuus, kannettavat tietokoneet, ryhmätyötilat, painetuista aineistoista (erityisesti lehdet) luopuminen mullistavat kirjaston tiloja.

Ehkä nyt joka vuosi ei näissä tule jatkossa käytyä, mutta varmaan sopivan hetken tullen toistekin. Helsingin kohdalla jäi nyt kirjastovierailut väliin, mutta kauemmas mennessä ne ovat hyvinkin mielenkiintoisia - 2013 Singaporessa, hmm...

Muutama hassu kuva on tässä, lisää nokialaisella otettuja löytyy Flickristä.


Jussi

Herätys oppijat! Lilac 2012 -konferenssi, Glasgow

Miten opettaa informaatiolukutaitoa niin, että oppijat pysyvät hereillä? Tähän kysymykseen etsittiin vastausta Lilac-konferenssissa Glasgow Caledonian yliopistossa 11.-13.4.2012. Lilac-lyhenne muodostuu sanoista Librarians’ Information Literacy Annual Conference. Tämän vuoden konferenssissa pohdittiin informaatiolukutaidon opetuksen kehittämistä oppijalähtöiseksi useissa eri työpajoissa.

Aktiivinen oppiminen

Oppijalähtöisemmäksi opetusta saa uudistamalla luokan ergonomiseksi, muunneltavaksi ja korvaamalla tietokoneet iPadeilla. Tällaisen vinkin saimme Suzanne Julianilta Brigham Youngin yliopistosta Yhdysvalloista. Tilamuutosten ohella heillä otettiin käyttöön aktiivisen oppimisen pedagogiikka (active learning). Oppijat ovatkin 95 prosenttisesti tyytyväisiä uuteen luokkatilaan laitteineen, sen ergonomisiin työtuoleihin ja siellä tarjottuun opetukseen.

IL kuin pitsa

Samaan aikaan toisaalla pohdittiin, millainen esine informaatiolukutaito (IL) voisi olla. Ehdotuksia sateli aina norsusta väripalettiin. Brittiedustajan mielestä informaatiolukutaito on kuin pitsa, johon käyttäjä voi valita mieleisensä täytteet. Tietoa hakiessaan käyttäjä tekee valintoja, jotta hänen tiedontarpeensa tulisivat parhaiten tyydytetyiksi. Brittiyleisö kiinnostui myös meidän mielikuvastamme, jossa IL nähtiin väripalettina. Väripaletissa voit sekoittaa värejä monin eri tavoin. Joskus saat tulokseksi aurinkoisia sävyjä, toisinaan taas masentavia ruskean sävyjä, mutta älä huolestu - jatka vaan. Informaatiolukutaitoisen opettajan roolina onkin ohjata sinut oikeaan suuntaan.

Haastan sinut

Samansuuntaisia ajatuksia IL-opettajan roolista oli myös Alan Carberyllä Waterford Institute of Technologystä Irlannista. Hän esitteli kehittelemäänsä PBL-menetelmään pohjautuvaa prosessisuuntautunutta ohjattua oppimista (POGIL  Process oriented guided IL learning), jossa oppijat ratkovat tiedonhaun aiheita pienryhmissä. Opettajien tehtävänä on ohjata ryhmiä, jotka keräävät talteen oppimiskokemuksia ja välittävät niitä sitten muille ryhmille. Työskentely alkaa aina aivoriihellä. Carberyn mielestä ensimmäisen vuoden oppijoita vaivaa valitettavan usein IAKT-syndrooma (I already know that). Tästä selvitään, kun opettaja haastaa oppijan näyttämään taitonsa!

Paikka kohtaamiselle

Konferenssin osallistujat tulivat tänä vuonna suurimmaksi osaksi Brittein saarilta. Muutamia muitakin kansallisuuksia oli edustettuina, meidän suomalaisten lisäksi tapasimme ainakin amerikkalaisia, ruotsalaisia ja virolaisia. Konferenssin työpajoissa suosittiin twiittausta ja se tuntui olevan päivän sana niin suorissa tv-lähetyksissä kuin lehtien palstoillakin. Hotellistamme oli kävelymatka konferenssipaikalle Glasgow Caledonian yliopistoon. Satakunnasta katsoen yliopiston kirjaston tilat olivat huikeat. Siellä oli tilaa niin vuorovaikutukselle, hiljaista työrauhaa lukemiselle kuin myös aktiivista työskentelytilaa pienryhmille neljässä eri kerroksessa. Ensimmäisen kerroksen tilat oli suunniteltu tiedontarvitsijan ja tietoasiantuntijan kohtaamiselle.

Lisää visuaalisuutta

Glasgow School of Artin edustaja kertoi heidän InfosmART-palvelustaan. Palvelu on luotu nimenomaan visuaalisen taiteen oppijoille, sillä tekstipohjainen tiedon maailma on heille vieras. He mieluummin selaavat aineistoa kuin hakevat sitä tekstipohjaisista tietokannoista. Taideoppijan voi olla vaikea hahmottaa asioita lineaarisesti, joten visuaalisuus on se juttu. InfosmARTin sisällöstä noin 90 % onkin kuvia. Avatar-hahmo ilmestyy ja neuvoo oppijoita tarvittaessa tiedonhankinnassa. Tässä on ideaa myös meille muille tietopalvelujen kehittäjille.

Digitaalinen dieetti

Konferenssin pääesiintyjäksi oli jo toistamiseen kutsuttu media-ja viestintätieteiden professori Tara Brabazon. Taraa voi kutsua staraksi. Esiintyjänä hän ottaa tilan haltuunsa ja flirttailee avoimesti yleisönsä kanssa. Viimeistään 80-luvun hittibiiseillä hän villitsi kohdeyleisönsä. Sanomaa esityksessä oli yllin kyllin. Tara oli huolissaan digitaaliajan opetuksesta ja oppimisesta. Puheenvuoro oli otsikoitu digitaaliseksi dieetiksi. Tara painotti, että dieettien avulla vähennämme valintojen määrää. Opetuksessakin vähemmän on enemmän. Käytettävien viestintäkanavien määrää tulisi vähentää opetuksessa, jotta voimme keskittyä oleelliseen. Opettajan tehtävänä on saattaa oppijat tietoiseksi kaikesta siitä mitä he eivät vielä tiedä. Tara muistutti, että keskeistä oppimisessa on edelleen lukeminen, kirjoittaminen ja kriittisen ajattelun kehittäminen.

Huispaus vai iPad

Pitkien seminaaripäivien jälkeen ehdimme onneksi tutustua vilkkaaseen ostos- ja yliopistokaupunkiin. Suunnitelmissa oli poiketa peribrittiläiseen teehuoneeseen kello viiden teelle, mutta skotit sulkivatkin teehuoneensa tasan kello viisi. Uutukaiset lasipalatsit ja historialliset rakennukset seisoivat katukuvassa ylväästi rinnakkain. Poikkesimme Glasgowin modernin taiteen museoon, jonka yhteydestä löysimme yleisen kirjaston. Yliopistokaupungissa kirjastojakin on joka makuun. Aurinko paistoi, kirsikkapuut kukkivat ja Skotlannin sade yllätti meidät vain kerran. Paikallisten mukaan Skotlannissa voi kokea päivän aikana kaikki neljä vuodenaikaa. Toisinaan seikkailimme aivan Harry Potterin maisemissa. Huispauksen sijaan kaipasimme iPadia, jolla navigoida täältä sinne ja takaisin.

Susanna Ruohomäki
Elina Laineenoja
Katrin Kippasto

Artikkeli julkaistu myös Tietoasiantuntija-lehden numerossa 2-3/2012

Järjestelmäasiaa kirjastoväelle

Jokos nämä nimet ovat tuttuja kirjastoväelle?

VuFind
Solr
Voikko
Piwik

Minulle ei ihan vielä, mutta KDK:n kautta taitavat tulla lähiaikoina tutuiksi. Noilla avoimen lähdekoodin ohjelmilla olisi tarkoitus nimittäin toteuttaa KDK-asiakasliittymä. Käytännössä tietenkin kirjastojen (ja myös museoiden ja arkistojen) asiakasliittymiä tekevät tulevat varmaan enimmäkseen käyttämään jonkinlaista hallintatyökalua, mutta erikoisempia omia virityksiä varten tarvittaneen ainakin jossain määrin noiden ohjelmien tuntemista. Muista en osaa sanoa mitään, mutta VuFindin (joka on siis se asiakkaille näkyvä osuus KDK:sta) taustalla näyttäisi olevan hyvinkin aktiivinen kehittäjäverkosto, niin että eiköhän sillä hyvä liittymä saada aikaiseksi! Toistaiseksi näytämme etenevän aikataulussa, keväällä 2013 lienee meilläkin näkymä viriteltynä ainakin jonkinlaisessa kuosissa niin että joitain nykyisiä käyttöliittymiä saadaan korvattua.

Taustajärjestelmistä Voyager-tietokannat konvertoitiin huhtikuun alussa uusien sisällönkuvailun sääntöjen mukaisiksi. Konversio meni meidän osalta niin hyvin kuin se mennä voi, eli ei mitään valittamista. Onneksi Kansalliskirjasto harjoitteli yliopistojen tietokannoilla ensin ja toisaalta osasimme siivota tietokantaamme etukäteen kohtalaisen siistiin kuntoon, aika monta tuhatta korjausta tähänkin taas tarvittiin. Nyt sitten opetellaan luetteloinnissa uusia tapoja, ja sehän se onkin pitkällinen prosessi. Syksyllä/ensi talvena siirryttäneen Linda-luettelointiin ja opetellaan taas vähän eri tavoille - ja sitä ennen tietokannan tietueita siivoillaan taas uuteen kuosiin. Kummasti sääntöjen muuttuessa aina samat vanhat tietueet tuottavat ongelmia ja lisähommia, vaikka ne kuinka olisi aikanaan tehty taiteen sääntöjen mukaisesti (mitä tosin ei kaikilta osin meilläkään ole tapahtunut).

Voyager myös päivitetään uuteen versioon (8.1.1) kesäkuussa. Toivon mukaan sen jälkeen saadaan myös joitakin parannuksia asiakasliittymän puolelle. Testaukset on menossa ja niissä selviää, jatkammeko asiakasliittymässä vanhalla vai päivitämmekö uuteen. Uudessa olisi iso virittäminen ja jos sen käyttöikä jää vain reiluun puoleen vuoteen, niin kuinka paljon kannattaa aikaa uhrata. Ylläpidon puolelle siis taas hommia, kun myös Oracle päivitetään tässä yhteydessä. Uusia ominaisuuksiakaan (mm. verkkomaksut) ei kannata virittää nyt tähän hätään, vaan odotellaan muiden kokemuksia ja uuden version omituisuuksia (ja uusia bugeja!).

Jussi

Linda-yhteisluettelo

SAMKin kirjaston vanhoista muistioista löytyi pilotti-viritelmiä Linda-yhteistietokantaan liittymisestä vuodelta 1998. Tuosta päätellen siis koko amkien olemassaolon ajan on ollut suunnitelmia ja kädenvääntöä AMK-kirjastojen liittymisestä tuohon alunperin yliopisto- ja erikoiskirjastojen yhteistietokantaan.

Aikojen kuluessa ja tekniikan kehittyessä Lindasta on muotoutumassa Melinda-metatietovaranto - nimitys lienee toisarvoinen tässä vaiheessa, Linda nyt kuitenkin on se toiminnassa oleva. Amkien liittymisestä Lindaan tehtiin päätöksiä joulukuussa 2011 ja lopullisesti rahoitus selvisi nyt maaliskuussa 2012, jotakuinkin samalla aikataululla on selvinnyt myös yleisten kirjastojen mahdollisuus tulla mukaan Lindaan. Kevään aikana AMK-kirjastoissa selvitellään nyt sitä, missä vaiheessa itse kukin pystyisi menemään mukaan Linda-Melindaan. Itse olin hiljattain sellaisessa kokouksessa, jossa alustavasti selviteltiin mukaan menemisen teknisiä edellytyksiä, lähinnä kyselemällä Kansalliskirjaston asiantuntijoilta. Toisaalla varmaankin luetteloijat selvittävät (tai ovat ehkä jo selvittäneet) sisällöllisiä kysymyksiä.

Näistä taustatiedoista on paljon apua mietittäessä omaa aikatauluamme. Tekniset edellytykset ovat aika pitkälti kunnossa ja Voyagerissamme tehtäviin muutoksiin löytyy ohjeita ja vinkkejä, tai ainakin niitä on tulossa. Amkien osalta aineiston lataamisen prosessit ja replikoinnit ovat jotakuinkin olemassa, koska meillä on yliopistojen kanssa yhteinen taustajärjestelmä. Myös aineistomme on jotakuinkin tuttua Kansalliskirjastolle, onhan Lindassa jo mukana joitakin AMK-kirjastoja - lähinnä yhteiskirjastojen kautta tulleina. Kokonaisten Voyager-kantojen lataaminen Lindaan taitaa olla kohtalaisen uutta, mutta eiköhän tällaiset pienet kannat kumminkin suju aika kivasti.

Aikataulun osalta enemmän mietittävää tuo omien prosessiemme kuntoon laittaminen. Voimmeko jatkaa Linda-kaudella nykysysteemillä, jossa kaikissa kampuskirjastoissa on oma luetteloija vai pitäisikö tätä keskittää. Jos keskitetään, se vaikuttaa samalla myös koko kirjastohenkilöstön tehtäviin. Toisaalta tämä tarjoaa mahdollisuuden tehtäväkuvien järkeistämiseen ja omiin vahvuuksiin keskittymiseen, mutta pitää miettiä tarkoin kuinka se nykyisellä hajautetulla kampuskirjastorakenteella käytännössä parhaiten toimisi.  Tietokantaamme ei myöskään nykyisellään voida ladata Lindaan, vaan kaikennäköistä siivousta on tietueissa tehtävä. Lindaan luettelointi on myös hieman tarkempaa ja standardisoidumpaa kuin nykyinen Tyrniin luettelointi, ja vaatinee siis enemmän perehtyneisyyttä ja asiaan vihkiytyneisyyttä. Täytyy myös päättää, mitä kokoelmia ja tietoja emme Tyrnistä lataa Lindaan. Ehkä me SAMKissa emme tällä kerralla säntää pilotoimaan vaan odotellaan syksyä ja katsotaan kuinka (tältä osin) edistyneemmissä AMK-kirjastoissa saadaan prosessit sujumaan.

Samaan aikaan tietenkin on menossa monta muutakin isoa muutosta kirjastojärjestelmissämme: ISBD-konversio, KDK, UKJ (SAMKin organisaatiosta ja muista muutoksista puhumattakaan), niin että onhan tässä taas tiedossa mielenkiintoiset mutta kiireiset lähiajat.

Jussi

Tiedosta älyä!

SAMKin kirjasto järjesti tammikuussa slogankisan, jonka parhaimmisto on nyt valittu. Kisaan osallistui 75 ehdotusta. Valintaraati yllättyi iloisesti ehdotusten määrästä ja niiden monimuotoisuudesta. Iskulauseiden joukosta edukseen erottuivat seuraavat:

Intelligent Way Forward!
Juha Tommila

Tiedosta älyä.
Maiju Harju

Lisäksi valintaraati vaikuttui kirjastoaiheisesta runosta:

Keinuu kanssani kirjojen kannet
välissään avaruudet autuaat
sanojen suonissa sisimpäänsä sukeltaa.
Roope Niemelä

Raadin mielestä palkitut ehdotukset olivat tuoreita, omaperäisiä ja laajasti kirjastomaailmaa kuvaavia. Kiitos kaikille kisaan osallistuneille sekä Lämpimät Onnittelut voittajille! Voittajat on palkittu SAMKin tuotepaketein.


Susanna Ruohomäki, informaatikko

Vaihteeksi mietteitä Voyagerista

Voyager-kirjastojärjestelmä otettiin ammattikorkeakouluissa käyttöön lähes kymmenen vuotta sitten, SAMKin Tyrni-kokoelmaluettelossakin elokuussa 2002. Vuodesta 2007 lähtien tietokantamme ovat pyörineet yhteisellä M9000-palvelimella yliopistojen kanssa. Tietotekniikan nopean vanhentumisen takia tuon palvelimenkin käyttöikä on alkanut askarruttaa, onhan se ehtinyt jo viiden vuoden ikäiseksi. Ilmeisesti hankintavaiheessa on oltu hyvinkin fiksuja, koskapa tämä palvelinmalli on vielä myynnissä, kaiketi vielä joitakin vuosia eteenpäinkin. Palvelin itsessään on toiminut moitteetta koko ajan, pikkuviat on korjattu ilman katkoksia. Kapasiteettia (muistia, tehoa) saadaan lisättyä tarpeen mukaan lisäpalikoita hankkimalla, niin että pärjäämme luultavasti aika kivasti tuolla laitteistolla seuraavat vuodet. 

Tilaa palvelimella on vielä nykyiselläänkin ja pikemminkin Voyagerin vaatimat resurssit pienenevät: KDK-asiakasliittymän käyttöönotto vähentää webbipalvelujen tarvetta (VuFind pyörii CSC:llä ihan eri levyjärjestelmässä kuin Voyager). Tomcat-webbiliittymien käyttöönotto on vaatinut lisää tilaa, mutta muuten tarve ei ole kovasti kasvanut. Monet nykyliittymiä vaivaavat bugit korjautuisivat seuraavassa versiossa, mutta kuinka paljon kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa jos VuFindilla saataisiin korvattua liittymä kohtuullisella viiveellä. No, toisaalta Tomcatia ei ole kaikilla käytössä eikä VuFind-liittymäkään joka amkissa ihan vielä 2013 alussa, niin että asiaa kannattaa miettiä ja olla kuulolla kevään testauksien ja KDK:n kehityksen suhteen.

Linda-yhteisluettelon tai Melinda-metadatavarannon käytön laajeneminen amk- ja yleisiin kirjastoihin nytkähtää vauhtiin ihan lähiaikoina. Linda/Melinda pyörii tuolla samalla palvelimella kuin amkien ja yliopistojen Voyagerit sekä Nelli-portaalit, mikä vaikutus tällä laajentumisella tulee olemaan palvelimen kapasiteettiin. Lindan käyttöhän on enemmänkin luettelointia ja asiakasliikenne ohjautuu kirjastojen kokoelmaluetteloihin, joten eihän tuokaan mitään dramaattista välttämättä tarkoita - aika näyttää.

Jussi

KDK nytkähtää eteenpäin

Primo-pilotin hylkäämisestä taisi KDK-hanke saada lisää vauhtia ja puhtia. Nyt lähdetään rakentamaan kansallista ja organisaatioiden omia asiakasliittymiä avoimen lähdekoodin järjestelmällä.Näitähän nykyään pitäisi kaiketi suosia ja ainakin vastaavien kansallisten digitaalisten kirjastojen osalta Euroopassa pääasiallinen toteutustapa onkin ollut joku avoin järjestelmä. Primo lienee ohjelmistona ihan hyvä yhden organisaation tarpeisiin ja olisihan sillä ainakin kirjastoille saatu ihan toimiva asiakasliittymä. Avoimen lähdekoodin ohjelmat vaativat myös paljon omaa työtä ja räätälöintiä - ovat myöskin pitkälti kirjastolähtöisiä eli aika näyttää, kuinka onnistutaan saamaan arkistojen ja museoiden tarpeet toteutettua.

Taakse jäänyt kolmen vuoden työrupeama ei ollut turhaa, koska tehtyjä määrittelyitä ja arviointeja voidaan hyödyntää lähes sellaisenaan tässä uudessakin tilanteessa vaikka toki paljon joudutaan miettimään uusiksi. Ensimmäiset KDK-liittymät on optimisesti ajatellen julkistuskelpoisia syksyllä 2012. Voi myös olla niin, että toisenkaan aallon aikataulut eivät kovasti viivästy vaan se voisi alkaa vielä kuluvan vuoden aikana määrittelytyöllä, varsinainen liittymän rakentaminen toki alkaa vasta 2013. Tuo sopii SAMKin kirjaston aikatauluihin hyvin, kun ensin hoidetaan intra-uudistus, tietokannan konversio (huhtikuussa?) ja Voyagerin päivitys (kesäkuussa?) alta pois.

Uudessa tilanteessa vaikutti kaikkein positiivisimmalta se tapa, jolla asiaa nyt viedään eteenpäin. Primon aikaiset tekniset rajoitukset on pois ja voidaan miettiä oikeasti toimivia ratkaisuja ja asiakkaiden kaipaamia palveluja (ainakin ideaalitapauksessa näitä saadaan jopa toteutettuakin!). Toinen hieno juttu on se, että tuotantoon mentäneen ei-ihan-valmiilla versiolla - kunhan osa palveluista saadaan toimiviksi, niin heti vain julkisuuteen ja sitten hienompaa virittelyä tehdään siitä eteenpäin.

Junassa on muuten hyvä tehdä töitä, mutta verkon pätkiminen ärsyttää yli kaiken! Tämän kirjoituksen laatiminen kesti Tampereelta Vammalaan.

Jussi

Olihan vuosi

Eipä viime tammikuussa osannut arvata, mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuisi.

Alkuvuosi näytti menevän kohtalaisen normaalia rataa: KDK-hanke eteni pilotissa, Voyagerin päivitystä mietittiin, sisällönkuvailun ohjeita oltiin uudistamassa, SAMKin muuttuminen osakeyhtiöksi eteni ... kas kummaa, että kaikki nuo menivätkin joko metsään tai sitten täydelleen uusiksi ihan loppuvuodesta.

KDK-hankkeessa ensin Turun kaupunginkirjasto luopui Primosta (ja sen mukana yleiset kirjastot muutenkin KDK:sta?), muutama viikko sen jälkeen Kansalliskirjasto ilmoitti että koko Primo-pilotista luovutaan ja seuraavaksi testataan avoimen lähdekoodin vaihtoehtoja. Lieneekö siis VuFind tuleva ratkaisumme, sen aika näyttää. Organisaatioiden sitoutumiselle moiseen hankkeeseen tämä ei tosiaan tehnyt hyvää, ehkä ensi keväänä pitää nyt miettiä laajemminkin KDK:n etenemistä - mitä etua esim. amk-kirjastoille on kansallisesta asiakasliittymästä (onko siitä hyötyä ylipäänsä kenellekään) vai voisimmeko saada nopeammassa tahdissa VuFind-pohjaiset omat asiakasliittymämme toimimaan? Jotenkin omakin rooli hankkeen konsortio- ja ohjausryhmissä tuntui turhalta, saapa nähdä millä keinoin tästä oikeasti jatketaan yhteistyön tekemistä. Nykyinen Nelli on joka tapauksessa täysin käyttökelvoton liittymä ja sen korvaajaa emme kai montaa vuotta voi enää odottaa eli sikäli kansallisen hankkeen viivästyminen oli tosi ikävä uutinen.

Voyagerin päivitys meni ohi kesällä, samoin vuodenvaihteessa. Onneksi ensi kesänä näyttäisi toteutuvan, ainakin vielä on mahdollista että testipalvelin saataisiin toimimaan ajoissa. Suurin ongelma SAMKin Tyrnin osalta tällä erää on nettiliittymän varausten toimimattomuus, sehän on jo aikaa korjattu järjestelmässä mutta kun emme ole päässeet päivittämään pitkiin aikoihin, niin tässä ollaan. Voyagerille sinänsä on luvattu jatkoa useampi vuosi, vaikka seuraajansa Alma tuleekin markkinoille ehkä jo 2012. Tuo taas sopii hyvin kirjastosektoreiden yhteisen UKJ-hankkeen aikatauluihin, vaikka siinäkin ollaan vasta hyvin alkuvaiheessa ja varmaan mietitään tarkoin kaupallisen järjestelmän ja avoimen lähdekoodin systeemien välillä.

Marc-formaatin ja luettelointisääntöjen/sisällönkuvailun uudistamiset näyttävät kanssa olevan pitkiä ja sekavia prosesseja, mutta ilmeisesti ennen kesää saadaan kumminkin yksi vaihe etenemään ja tietokantojen konversio toteutuisi.

Loppuvuoden pamauksia tulikin sitten OKM:n suunnalta: amkeille kohdistettavien säästöjen lisäksi tuli yllätyksenä myös rahoitus amk-kirjastojen aineistojen liittämiselle kansalliseen metatietovaranto Melindaan (toistaiseksi vielä yhteisluettelo Lindana tunnettu). Tuosta ei nyt vielä tiedä sen kummempaa, mutta jos aikataulu on tosiaan vuodelle 2012 niin heti alkuvuonna pitäisi alkaa tapahtumaan jotain.

Oikeastaan vuoden aikana meni siis kaikki suunnitelmat uusiksi, osa työstä meni harakoille ja tuli ihan uusia yllättäviä haasteita. Näin kai se kuuluisikin ehkä olla, eipä tullut töissä aika pitkäksi. Eipä taida 2012 olla tätä rauhallisempi, aika isoja sisäisiä asioita pitäisi päättää.

Jussi