Herätys oppijat! Lilac 2012 -konferenssi, Glasgow

Miten opettaa informaatiolukutaitoa niin, että oppijat pysyvät hereillä? Tähän kysymykseen etsittiin vastausta Lilac-konferenssissa Glasgow Caledonian yliopistossa 11.-13.4.2012. Lilac-lyhenne muodostuu sanoista Librarians’ Information Literacy Annual Conference. Tämän vuoden konferenssissa pohdittiin informaatiolukutaidon opetuksen kehittämistä oppijalähtöiseksi useissa eri työpajoissa.

Aktiivinen oppiminen

Oppijalähtöisemmäksi opetusta saa uudistamalla luokan ergonomiseksi, muunneltavaksi ja korvaamalla tietokoneet iPadeilla. Tällaisen vinkin saimme Suzanne Julianilta Brigham Youngin yliopistosta Yhdysvalloista. Tilamuutosten ohella heillä otettiin käyttöön aktiivisen oppimisen pedagogiikka (active learning). Oppijat ovatkin 95 prosenttisesti tyytyväisiä uuteen luokkatilaan laitteineen, sen ergonomisiin työtuoleihin ja siellä tarjottuun opetukseen.

IL kuin pitsa

Samaan aikaan toisaalla pohdittiin, millainen esine informaatiolukutaito (IL) voisi olla. Ehdotuksia sateli aina norsusta väripalettiin. Brittiedustajan mielestä informaatiolukutaito on kuin pitsa, johon käyttäjä voi valita mieleisensä täytteet. Tietoa hakiessaan käyttäjä tekee valintoja, jotta hänen tiedontarpeensa tulisivat parhaiten tyydytetyiksi. Brittiyleisö kiinnostui myös meidän mielikuvastamme, jossa IL nähtiin väripalettina. Väripaletissa voit sekoittaa värejä monin eri tavoin. Joskus saat tulokseksi aurinkoisia sävyjä, toisinaan taas masentavia ruskean sävyjä, mutta älä huolestu - jatka vaan. Informaatiolukutaitoisen opettajan roolina onkin ohjata sinut oikeaan suuntaan.

Haastan sinut

Samansuuntaisia ajatuksia IL-opettajan roolista oli myös Alan Carberyllä Waterford Institute of Technologystä Irlannista. Hän esitteli kehittelemäänsä PBL-menetelmään pohjautuvaa prosessisuuntautunutta ohjattua oppimista (POGIL  Process oriented guided IL learning), jossa oppijat ratkovat tiedonhaun aiheita pienryhmissä. Opettajien tehtävänä on ohjata ryhmiä, jotka keräävät talteen oppimiskokemuksia ja välittävät niitä sitten muille ryhmille. Työskentely alkaa aina aivoriihellä. Carberyn mielestä ensimmäisen vuoden oppijoita vaivaa valitettavan usein IAKT-syndrooma (I already know that). Tästä selvitään, kun opettaja haastaa oppijan näyttämään taitonsa!

Paikka kohtaamiselle

Konferenssin osallistujat tulivat tänä vuonna suurimmaksi osaksi Brittein saarilta. Muutamia muitakin kansallisuuksia oli edustettuina, meidän suomalaisten lisäksi tapasimme ainakin amerikkalaisia, ruotsalaisia ja virolaisia. Konferenssin työpajoissa suosittiin twiittausta ja se tuntui olevan päivän sana niin suorissa tv-lähetyksissä kuin lehtien palstoillakin. Hotellistamme oli kävelymatka konferenssipaikalle Glasgow Caledonian yliopistoon. Satakunnasta katsoen yliopiston kirjaston tilat olivat huikeat. Siellä oli tilaa niin vuorovaikutukselle, hiljaista työrauhaa lukemiselle kuin myös aktiivista työskentelytilaa pienryhmille neljässä eri kerroksessa. Ensimmäisen kerroksen tilat oli suunniteltu tiedontarvitsijan ja tietoasiantuntijan kohtaamiselle.

Lisää visuaalisuutta

Glasgow School of Artin edustaja kertoi heidän InfosmART-palvelustaan. Palvelu on luotu nimenomaan visuaalisen taiteen oppijoille, sillä tekstipohjainen tiedon maailma on heille vieras. He mieluummin selaavat aineistoa kuin hakevat sitä tekstipohjaisista tietokannoista. Taideoppijan voi olla vaikea hahmottaa asioita lineaarisesti, joten visuaalisuus on se juttu. InfosmARTin sisällöstä noin 90 % onkin kuvia. Avatar-hahmo ilmestyy ja neuvoo oppijoita tarvittaessa tiedonhankinnassa. Tässä on ideaa myös meille muille tietopalvelujen kehittäjille.

Digitaalinen dieetti

Konferenssin pääesiintyjäksi oli jo toistamiseen kutsuttu media-ja viestintätieteiden professori Tara Brabazon. Taraa voi kutsua staraksi. Esiintyjänä hän ottaa tilan haltuunsa ja flirttailee avoimesti yleisönsä kanssa. Viimeistään 80-luvun hittibiiseillä hän villitsi kohdeyleisönsä. Sanomaa esityksessä oli yllin kyllin. Tara oli huolissaan digitaaliajan opetuksesta ja oppimisesta. Puheenvuoro oli otsikoitu digitaaliseksi dieetiksi. Tara painotti, että dieettien avulla vähennämme valintojen määrää. Opetuksessakin vähemmän on enemmän. Käytettävien viestintäkanavien määrää tulisi vähentää opetuksessa, jotta voimme keskittyä oleelliseen. Opettajan tehtävänä on saattaa oppijat tietoiseksi kaikesta siitä mitä he eivät vielä tiedä. Tara muistutti, että keskeistä oppimisessa on edelleen lukeminen, kirjoittaminen ja kriittisen ajattelun kehittäminen.

Huispaus vai iPad

Pitkien seminaaripäivien jälkeen ehdimme onneksi tutustua vilkkaaseen ostos- ja yliopistokaupunkiin. Suunnitelmissa oli poiketa peribrittiläiseen teehuoneeseen kello viiden teelle, mutta skotit sulkivatkin teehuoneensa tasan kello viisi. Uutukaiset lasipalatsit ja historialliset rakennukset seisoivat katukuvassa ylväästi rinnakkain. Poikkesimme Glasgowin modernin taiteen museoon, jonka yhteydestä löysimme yleisen kirjaston. Yliopistokaupungissa kirjastojakin on joka makuun. Aurinko paistoi, kirsikkapuut kukkivat ja Skotlannin sade yllätti meidät vain kerran. Paikallisten mukaan Skotlannissa voi kokea päivän aikana kaikki neljä vuodenaikaa. Toisinaan seikkailimme aivan Harry Potterin maisemissa. Huispauksen sijaan kaipasimme iPadia, jolla navigoida täältä sinne ja takaisin.

Susanna Ruohomäki
Elina Laineenoja
Katrin Kippasto

Artikkeli julkaistu myös Tietoasiantuntija-lehden numerossa 2-3/2012