Tieteellisiä tilastolukuja kirjastoista

Pari viikkoa myöhässä, eli siis lähes ajallaan, saatiin sitten 2010 Tieteellisten kirjastojen yhteistilasto eli KITT julkaistuksi.

SAMKin kirjaston osalta luvuissa ei ole mitään dramaattisia muutoksia edellisvuosiin verrattuna. Kokoelmien osalta kirjoissa tuli kasvua lähinnä sen takia, että Porin Diakin kirjaston kokoelma siirtyi SAMKin hallintaan. Nyt ollaan suurinpiirtein nidemäärässä 150 000. Painettujen lehtien kohdalla varastossa olevat vuosikerrat jatkoivat vähenemistään (nyt hiukan alle 12 000), tosin ei kovinkaan paljoa tällä kerralla. Sähköisten aineistojen osalta tietokantojen määrä putosi (lopetimme viitetietokantojen hankintoja), sen sijaan käytössä olevien verkkolehtien määrä nousi jo yli 11 600.

Kirjaston käytön puolella muutoksia esim. sähköisissä aineistoissa selittää osaltaan tilastoinnin kehittyminen, mutta kyllä käytössä on tapahtunut selvää kasvua vuodesta toiseen. Hyvä juttu, koska näihin on myös käytetty aineistorahoja koko ajan lisää. Kampuskirjastoista annettiin vuoden kuluessa 55 000 lainaa, tämä luku on ollut jatkuvasti hienoisessa laskussa samoin kuin kävijöiden määrä. Kirjaston verkkosivuilla muuten käytiin vuodessa 300 000 kertaa, kun kampuskirjastoissa kävijöitä oli 172 000.

Aukioloajoissa ja tiloissa ei ole tapahtunut toivottua kehitystä vuosiin, muutokset ovat johtuneet lähinnä muutaman kampuskirjaston sulkemisesta. Jos laskennalliset tilakulut huomioidaan, oli kirjaston toimintakulut v. 2010 yli 1 300 000 euroa. Henkilöstökulut oli tästä puolet ja aineistokulut kolmasosa. Merkittävin muutos taisi olla koulutuskulujen lisääntyminen, se kai on otettava positiivisena asiana. Aineistokuluista painetut kirjat oli isoin, mutta aika lähelle pääsi sähköiset aineistot (verkkokirjoihin käytettiin huomattavasti edellisvuosia enemmän).

Tunnuslukujen laskemisessa ollaan näköjään siirrytty tapaan, jossa luvut suhteutetaan kohdeväestöön. Tässä lienee taustalla kansainvälinen vertailtavuus, myös kirjastojen vaikuttavuusryhmä on ehdottamassa tuollaista suuntausta - kansallisia vaikuttavuusmittareita onkin kaivattu jo vuosia. Ihan ok, kunhan saadaan jotenkin huomioitua myös toisen asteen väki huomioitua. Suhdeluvut ovat hyviä myös BSC-mittaristoon, vaikka ehkä absoluuttiset luvut kuitenkin kertovat hiukan enemmän satunnaiselle tilastojen lukijalle.

Kirjaston nettisivuilta löytyy kootusti tärkeimpiä tilastolukuja ja koko KITT-yhteistilasto on verkossa vapaasti käytettävissä https://yhteistilasto.lib.helsinki.fi/index.jsp.

Jussi

LILAC 2011, Lontoo

LILAC (Librarians’ Information Literacy Annual Conference) on vuosittain järjestettävä informaatiolukutaitoon keskittyvä konferenssi. Konferenssia on järjestetty vuodesta 2005 eri puolilla Brittein saaria. Tänä vuonna LILAC järjestettiin Lontoossa 18.-20. huhtikuuta. Konferenssiin osallistui n. 350 kirjastoalan ammattilaista eripuolilta maailmaa. Suomalaisia osallistujia oli kymmenkunta, joista osa ammattikorkeakouluista ja osa yliopistoista.




Lontoossa oli mahtava ilma koko sunnuntaista perjantaihin kestäneen matkamme ajan. Jo alkuviikolla oli lämmintä, mutta keskiviikkona ja torstaina oli jo helle. Väkeä riitti ja kaupungissa valmistauduttiin paitsi kuninkaallisiin häihin, myös vuoden 2012 kesällä järjestettäviin olympialaisiin. Rakennuksia remontoitiin, patsaita putsattiin ja valaisinpylväitä maalattiin. Olympiakello näytti 466 päivää tuleviin kisoihin ohi ajaessamme.




Kahtena ensimmäisenä päivänä konferenssin pitopaikkana toimi British Libraryn Conference Centre. Maanantaina ehdimme konferenssiin ilmoittautumisen jälkeen sopivasti kuuntelemaan ensimmäistä pääpuhujaa, University College of Londonin David Nicholasia. Hän kertoi mm. miten on tutkittu verkon käyttöä seuraamalla logeja, joihin tallentuu käyttäjän tapa käyttää erilaisia verkkoresursseja. Lisäksi hän korosti sitä, että verkossa olevia resursseja käytetään eri tavalla kuin painettuja: usein verkossa olevasta artikkelista esimerkiksi luetaan vain tiivistelmä. Sosiaalinen media on myös muuttanut käyttäjien asennetta tietokantoja kohtaan: niissä kaivataan käyttäjien suosituksia tai kädenjälkiä, joista näkisi, mikä voisi olla hyödyllinen resurssi. Siis Facebookin tyyliin, esimerkiksi tykkää-nappi. Hän myös toi esille sen, että ei tiedetä kuka tarjoaa verkossa olevan tiedon: esimerkiksi tietokantojen osalta ei ymmärretä, että oppilaitos tai sen kirjasto on ostanut aineiston käyttöön. Tässä hän korostikin brändäyksen tärkeyttä: laittakaa tietokantoihin näkyviin kuka ne on käyttöön hankkinut. Meillähän tätä on joissain tietokannoissa muodossa Brought to you by SAMK library. Hyvä, että tätä on jo meillä ajateltu!

Maanantain muut sessiot käsittelivät mm. miten mobiili internet on muuttamassa informaatiolukutaitoa ja mitä uusia taitoja tarvitaan, kun verkkoa käytetäänkin esimerkiksi kännykän kauttta. Pitäisikö meidän lisätä näitä taitoja myös informaatiolukutaidon opetukseen? Tämä oli mielestäni vähän vaikea asia käsitettäväksi: pitäisikö meidän siis ottaa vastuu siitä, miten ihmiset oppivat käyttämään esimerkiksi puhelimiaan mahdollisimman tehokkaasti? Ehkä jollain tasolla, mutta ei ehkä vielä.

Toisessa iltapäivän sessiossa kerrottiin kahden uuden kirjastonhoitajan näkökulmasta mitä ensimmäisen vuoden opiskelijat kysyvät kirjastosta useimmin. He olivat tehneet selvityksen asiasta alkusyksystä ennen infolit-opetuksiaan ja myöhemmin syksyllä infolit-tuntien jälkeen. Selvä muutos saaduissa tuloksissa oli havaittavissa: alussa kysyttiin enemmän ihan perusasioita, kuten missä kirja on ja niin edelleen, kun taas myöhemmin kysymykset koskivat esimerkiksi tietokantoja tai etäkäyttöä.

Tiistain pääpuhuja oli Nikki Heath Wernethin koulusta Stockportista. Hänen aiheenaan oli koulukirjastotyön tärkeys ja miten koululaisia voisi aktivoida lukemaan ja samalla parantamaan infolit-taitojaan läpi koulutusjärjestelmän. Sinänsä kiinnostavaa asiaa, vaikkakin vähemmän ajankohtaista meille. Hänenkin mielestään oli tärkeää, että yhteistyötä eri koulutusasteiden välillä tehtäisiin informaatiolukutaidon osalta. Myös se, että tiedettäisiin mitä aiemmalla koulutustasolla on vaadittu ja millaista koulutusta annettu. Nikki Heathin kommentti oli, että opiskelijat eivät tunnu osaavan siirtää osaamistaan koulutustasolta toiselle: vaikka infolit-taidot olisivatkin tuttuja, ei niitä ymmärretä soveltaa seuraavalla koulutustasolla.

Tiistaina kuulimme myös Helsingin Yliopiston maantieteen laitoksen sovellusta informaatiolukutaidosta osana oman pääaineen koulutusta. Esimerkkejä näimme mm. miten oikeasti informaatiolukutaitoa saadaan sisälle opetukseen ja kuinka paljon siinä oikeasti on tekemistä. Ongelmat olivat sielläkin ihan samat kuin meilläkin: miten saada opettajat ymmärtämään informaatiolukutaidon merkitys ja ottamaan meidät osaksi opetusta?

Iltapäivän toisen session antia: Sconulin The seven pillars -malli on uudistettu kymmenen vuoden jälkeen. Malli on myös jaettu perusmalliin ja Reseach Lens -osioon, joka on suunniteltu ja räätälöity nimenomaan enemmän opettajien ja tutkijoiden tarpeisiin. Malli on tehty nyt pyöreään muotoon entisen lineaarisen mallin sijaan ja yritetty tehdä näkyväksi myös sitä, että vaiheet eivät etene aina lineaarisesti. Kolmas iltapäivän sessioista oli Pecha Kucha -esitysten sarja. Siinä tuntiin oli laitettu kuusi lyhyttä, tiivistä esitystä aihepiireistä. Mielenkiintoista seurata, vähän vaikea oli välillä pysyä mukana ja kello kävi koko ajan. Huh-huh!

Tiistaina ehdimme tutustumaan myös itse British Libraryyn. Kirjaston lukusalit olivat niin kovassa käytössä, että niihin ei päästetty nyt lainkaan vierailijoita, mutta ihailimme aulatiloja ja Kings Librarya, 17 metriseen lasitorniin sijoitettua kuningas George III:n kokoelmaa, tutustuimme näyttelyihin ja shoppailimme kirjaston kirjakaupassa. British Libraryn Sir John Ritblat Galleryssa on pysyvästi esillä muun muassa Magna Carta, Jane Austenin, Lewis Carrollin ja kumppaneiden alkuperäisiä käsikirjoituksia sekä luonnoksia Beatlesin kappaleiden sanoituksiin.


Keskiviikkona, konferenssin viimeisenä päivänä pitopaikkana oli London School of Economics (LSE). Oppilaitos on varsin kansainvälinen; opiskelijoista noin puolet on Iso-Britanniasta ja toinen puolikas tulee eri puolilta maailmaa. Kokoaikaisia opiskelijoita oppilaitoksessa on noin 8600.

Keskiviikon pääpuhuja oli Jesus Lau Veracruzin yliopistosta Meksikosta. Hän puhui UNESCO:n raportista, jossa on käyty läpi informaatiolukutaidon tilaa maailmanlaajuisesti. Myös se, mitä kaikkea informaatiolukutaito sisältää, keskustelutti. Onko esimerkiksi taito lukea erilaista dataa tai tilastoja informaatiolukutaitoa?

Sessioista seurasimme mm. Seilerin esitystä, miten informaatiolukutaito näkyy huippukauppakorkeakoulujen www-sivuilla ja voidaanko tätä pitää jonkinlaisena mittarina siitä, miten informaatiolukutaito näkyy opetuksessa. Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei kuitenkaan saatu.

Toisessa sessiossa puhuttiin jo maanantailta tuttua asiaa siitä, miten pääsisimme osaksi opetusta ja infolukutaitojen lisääntymistä sitä kautta. Taas kerran näkökulmana oli aloittelevan kirjastonhoitajan ongelmat, miten päästä mukaan opetukseen ja mitä se vaatii. Ala oli uusi, onneksi.

Iltapäivällä pääsimme osallistumaan LSE:n kirjastoon järjestetylle tutustumiskierrokselle. Viiteen kerrokseen on sijoitettu maailman suurimpiin kuuluvat kokoelmat talous- ja hteiskuntatieteellisiltä aloilta. Kirjastoon pääsee vain kirjastokortilla ja esimerkiksi kurssikirjakokoelma on ainoastaan LSE:n omien opiskelijoiden käytössä. Pääsimme tutustumaan myös kirjaston suljettuihin kokoelmiin, joissa säilytetään vanhimpia ja arvokkaimpia teoksia, joita hiljalleen siirretään digitaaliseen muotoon.

Kirjasto on auki yötä päivää kevät- ja kesälukukaudella, muulloin kirjasto on avoinna aamuyhdeksästä puoleenyöhön loma-aikoja lukuun ottamatta. Aamuyhdeksästä iltakahdeksaan paikalla on kirjaston henkilökuntaa (lauantaina ja sunnuntaina aamu yhdestätoista ilta kuuteen) ja yöaikaan paikalla partioivat vartijat. Päivisin kirjastosta saa apua myös tietoteknisiin ongelmiin. Opiskelijoiden käytössä on erilaisia lukutiloja ja ryhmätyöhuoneita ja tietysti paljon tietokoneita. Pohjakerroksen säkkituolit näyttivät olevan myös suosittuja.

Erikoisuutena kirjastossa oli i-roam-palvelu, jossa latauspisteestä saa vapaasti hakea kannettavan tietokoneen käyttöönsä kirjastossa olon ajaksi. Käytön jälkeen laite pitää palauttaa hyllyyn ja kytkeä taas latautumaan. Vaikka kirjastossa oli paljon tietokoneita, kopiokoneita ja printtereitä käytössä, olivat i-roam asemat tyhjillään ja tietokoneet käytössä. Kopiointi ja tulostus oli maksullista ja opiskelijoilla oli käytössä LSE-tili, josta kopiot, tulosteet ja sakot maksettiin.

Opettajien oli myös mahdollista tilata kursseistaan elektronisia tai painettuja (kopioitavia) kurssimateriaalipaketteja (electronic course packs ja paper course packs), joita opiskelijat voivat ostaa kopioituina kirjastossa olevasta opiskelijayhdistyksen kopiomyymälästä tilauksensa mukaan.


Torstaina ehdimme tutustua kaupunkiin kiertoajelulla ja kierroksen päätteeksi osuimme sopivasti Hyde Parkiin, kun siellä juhlittiin kuningatar Elisabetin syntymäpäivää. Soittokunta soitti ja kuninkaallinen ratsuväki karautti paikalle tykkien kanssa ampumaan 41 tykinlaukasta. Myös kuninkaalliset häät näkyivät katukuvassa. Moniin nähtävyyksiin oli jo aamulla pitkät jonot, joten ne jäivät väliin tällä kertaa.

Kaiken kaikkiaan reissulta jäi mieleen monta ajatusta, jotka varmasti saavat hieman hauduttuaan jonkin muodon omassa kirjastotyössä. Kirjastoja on aina hienoa käydä katsomassa ja konferenssin anti oli innostavaa. Onneksi säätkin suosivat: paikallisen tuttavan mukaan oli käsittämättömän lämmintä ja tyyntä! Toivottavasti on mahdollista osallistua tähän konferenssiin pian uudestaan, sen verran kiinnostavia aiheet ja tutustumiskäynnit olivat.

Maria ja Katja