Viime aikoina olen ollut mukana rakentamassa useampaakin erilaista strategiaa ja siinä yhteydessä myös
kirjastoalan tulevaisuuden kuvioita muuttuvassa toimintaympäristössä. Pidemmän
aikavälin haasteet kun yhdistetään jo lähivuosina odotettavissa oleviin talouden
kiristämiseen ja siitä seuraaviin rakenteellisiin muutoksiin (tai kuinka päin
syy-seuraus meneekään), niin ollaan taas kerran isojen asioiden äärellä.
British Libraryssa on tehty mainio 2020 vision -paperi. Kaikkiaan tuossa koko strategiassa visioidaan aika radikaalia muutosta kohti
sähköistä toimintaympäristöä ja vaikka Suomi tuleekin sillä rintamalla jonkin
verran isoa maailmaa perässä, niin kyllä meilläkin tuohon suuntaan taidetaan
olla menossa.
Taloudellinen tilanne kiristyy, mikä jo
sinällään aiheuttaa muutoksia toimintatapoihimme vrt. OKM:n amk-uudistuksen suuntaviivat. Määrärahojen pienentyessä kokoelmapolitiikkaa joudutaan
tarkastelemaan kriittisin silmin, samoin kampuskirjastorakennetta. Epävarmuus
lisääntyy ja globaali ympäristömme muuttuu vinhaa vauhtia - parempi kai olisi olla hiukan etukenossa
kuin tehdä muutoksia pakon edessä ja hätiköiden.
Asiakkaiden käyttäytymisen muutoksesta –
sähköisten aineistojen monipuolinen käyttö, sosiaalinen media, sisältöjen
tuottaminen - on puhuttu jo pidemmän aikaa, mutta kaikissa kirjastoissamme se
ei vielä näy. Joka tapauksessa sähköinen aineisto pitäisi olla
käyttöjärjestelmistä, alustoista ja laitteista riippumattomia, mobiilikäyttö
lisääntyy jatkuvasti. Kirjaston kokoelmaluetteloiden pitäisi
olla dynaamisempia, avoimempia, sallia käyttäjien osallistumisen sisällön
tuotantoon jne. Eli siis kirjastolähtöisyydestä oikeasti kohti asiakaslähtöisyyttä.
Aineistot myös muuttuvat, kun wikit/blogit/Open
Access –julkaisut ja muut uudet ilmiöt hämärtävät kustantajien ja tekijöiden
tunnistamista. Yhteisöllisyys kai tässäkin on olennainen taustatekijä.
Tekijänoikeudelliset kysymykset tuovat myös oman mielenkiintoisen lisänsä
asiaan, näissä kirjastot eivät juurikaan ole pystyneet tuomaan omia näkemyksiään lainsäätäjille.
Sähköisen aineiston lisääntyminen tuo tietenkin
mukanaan muutoksia myös kirjastoväen työnkuviin. Esimerkiksi jo nähtävissä oleva muutos
tieteellisten lehtien siirtymisestä ainoastaan sähköisesti saatavilla olevaksi
tuo meille pitkällä tähtäimellä selviä säästöjä (painettujen lehtien käsittelyynhän sitä työaikaa suttaantuu todella paljon) ja tuota kehitystä voitaisiin
omalta osaltamme vauhdittaa vähentämällä painettujen lehtien tilauksia. Tarvitaan projektinhallinnan
osaamista, neuvottelutaitoja, yhteistyötaitoja, tietoteknisia taitoja –
unohtamatta sitä, että näiden ohella myös perinteiset tiedon järjestämiset jne
pysyvät tehtävinämme. Kirjastossa tapahtuvat fyysiset käynnit vähenevät
painetun aineiston merkityksen vähentyessä – toisaalta kirjastotyö muuttuu
entistä enemmän neuvontaan ja linkittymiseen opetukseen. Voisiko tässä jopa ajatella, että meidän pitäisi muuttaa käsitystämme kirjastosta tilana?
No juu, pikaisia mietteitähän nämä, jotain tarttis varmaan kuitenkin tehdä!
Jussi
2 kommenttia:
Tuohan lähentele jo sadismia, jos todella haluat vielä lisätä sähköisen aineiston alusta- ja laiteriippuvuutta? Meikäläinen on kyllä ihan solmussa jo nykyisillä "riippuvaisuuksilla";)
Taitaa kommentoija olla oikeassa. Tässä tapauksessa kyse ei kyllä ollut kirjoittajan kirjastopoliittisesta linjanvedosta vaan silkasta kirjoitusvirheestä riippumattomuuksista on nimenomaan kyse!
Lähetä kommentti