29.12.2011

Olihan vuosi

Eipä viime tammikuussa osannut arvata, mitä kaikkea tänä vuonna tapahtuisi.

Alkuvuosi näytti menevän kohtalaisen normaalia rataa: KDK-hanke eteni pilotissa, Voyagerin päivitystä mietittiin, sisällönkuvailun ohjeita oltiin uudistamassa, SAMKin muuttuminen osakeyhtiöksi eteni ... kas kummaa, että kaikki nuo menivätkin joko metsään tai sitten täydelleen uusiksi ihan loppuvuodesta.

KDK-hankkeessa ensin Turun kaupunginkirjasto luopui Primosta (ja sen mukana yleiset kirjastot muutenkin KDK:sta?), muutama viikko sen jälkeen Kansalliskirjasto ilmoitti että koko Primo-pilotista luovutaan ja seuraavaksi testataan avoimen lähdekoodin vaihtoehtoja. Lieneekö siis VuFind tuleva ratkaisumme, sen aika näyttää. Organisaatioiden sitoutumiselle moiseen hankkeeseen tämä ei tosiaan tehnyt hyvää, ehkä ensi keväänä pitää nyt miettiä laajemminkin KDK:n etenemistä - mitä etua esim. amk-kirjastoille on kansallisesta asiakasliittymästä (onko siitä hyötyä ylipäänsä kenellekään) vai voisimmeko saada nopeammassa tahdissa VuFind-pohjaiset omat asiakasliittymämme toimimaan? Jotenkin omakin rooli hankkeen konsortio- ja ohjausryhmissä tuntui turhalta, saapa nähdä millä keinoin tästä oikeasti jatketaan yhteistyön tekemistä. Nykyinen Nelli on joka tapauksessa täysin käyttökelvoton liittymä ja sen korvaajaa emme kai montaa vuotta voi enää odottaa eli sikäli kansallisen hankkeen viivästyminen oli tosi ikävä uutinen.

Voyagerin päivitys meni ohi kesällä, samoin vuodenvaihteessa. Onneksi ensi kesänä näyttäisi toteutuvan, ainakin vielä on mahdollista että testipalvelin saataisiin toimimaan ajoissa. Suurin ongelma SAMKin Tyrnin osalta tällä erää on nettiliittymän varausten toimimattomuus, sehän on jo aikaa korjattu järjestelmässä mutta kun emme ole päässeet päivittämään pitkiin aikoihin, niin tässä ollaan. Voyagerille sinänsä on luvattu jatkoa useampi vuosi, vaikka seuraajansa Alma tuleekin markkinoille ehkä jo 2012. Tuo taas sopii hyvin kirjastosektoreiden yhteisen UKJ-hankkeen aikatauluihin, vaikka siinäkin ollaan vasta hyvin alkuvaiheessa ja varmaan mietitään tarkoin kaupallisen järjestelmän ja avoimen lähdekoodin systeemien välillä.

Marc-formaatin ja luettelointisääntöjen/sisällönkuvailun uudistamiset näyttävät kanssa olevan pitkiä ja sekavia prosesseja, mutta ilmeisesti ennen kesää saadaan kumminkin yksi vaihe etenemään ja tietokantojen konversio toteutuisi.

Loppuvuoden pamauksia tulikin sitten OKM:n suunnalta: amkeille kohdistettavien säästöjen lisäksi tuli yllätyksenä myös rahoitus amk-kirjastojen aineistojen liittämiselle kansalliseen metatietovaranto Melindaan (toistaiseksi vielä yhteisluettelo Lindana tunnettu). Tuosta ei nyt vielä tiedä sen kummempaa, mutta jos aikataulu on tosiaan vuodelle 2012 niin heti alkuvuonna pitäisi alkaa tapahtumaan jotain.

Oikeastaan vuoden aikana meni siis kaikki suunnitelmat uusiksi, osa työstä meni harakoille ja tuli ihan uusia yllättäviä haasteita. Näin kai se kuuluisikin ehkä olla, eipä tullut töissä aika pitkäksi. Eipä taida 2012 olla tätä rauhallisempi, aika isoja sisäisiä asioita pitäisi päättää.

Jussi



8.9.2011

Uudistuvatko kirjastot


Viime aikoina olen ollut mukana rakentamassa useampaakin erilaista strategiaa ja siinä yhteydessä myös kirjastoalan tulevaisuuden kuvioita muuttuvassa toimintaympäristössä. Pidemmän aikavälin haasteet kun yhdistetään jo lähivuosina odotettavissa oleviin talouden kiristämiseen ja siitä seuraaviin rakenteellisiin muutoksiin (tai kuinka päin syy-seuraus meneekään), niin ollaan taas kerran isojen asioiden äärellä.
British Libraryssa on tehty mainio 2020 vision -paperi. Kaikkiaan tuossa koko strategiassa visioidaan aika radikaalia muutosta kohti sähköistä toimintaympäristöä ja vaikka Suomi tuleekin sillä rintamalla jonkin verran isoa maailmaa perässä, niin kyllä meilläkin tuohon suuntaan taidetaan olla menossa.
Taloudellinen tilanne kiristyy, mikä jo sinällään aiheuttaa muutoksia toimintatapoihimme vrt. OKM:n amk-uudistuksen suuntaviivat. Määrärahojen pienentyessä kokoelmapolitiikkaa joudutaan tarkastelemaan kriittisin silmin, samoin kampuskirjastorakennetta. Epävarmuus lisääntyy ja globaali ympäristömme muuttuu vinhaa vauhtia - parempi kai olisi olla hiukan etukenossa kuin tehdä muutoksia pakon edessä ja hätiköiden.
Asiakkaiden käyttäytymisen muutoksesta – sähköisten aineistojen monipuolinen käyttö, sosiaalinen media, sisältöjen tuottaminen - on puhuttu jo pidemmän aikaa, mutta kaikissa kirjastoissamme se ei vielä näy. Joka tapauksessa sähköinen aineisto pitäisi olla käyttöjärjestelmistä, alustoista ja laitteista riippumattomia, mobiilikäyttö lisääntyy jatkuvasti. Kirjaston kokoelmaluetteloiden pitäisi olla dynaamisempia, avoimempia, sallia käyttäjien osallistumisen sisällön tuotantoon jne. Eli siis kirjastolähtöisyydestä oikeasti kohti asiakaslähtöisyyttä.
Aineistot myös muuttuvat, kun wikit/blogit/Open Access –julkaisut ja muut uudet ilmiöt hämärtävät kustantajien ja tekijöiden tunnistamista. Yhteisöllisyys kai tässäkin on olennainen taustatekijä. Tekijänoikeudelliset kysymykset tuovat myös oman mielenkiintoisen lisänsä asiaan, näissä kirjastot eivät juurikaan ole pystyneet tuomaan omia näkemyksiään lainsäätäjille.
Sähköisen aineiston lisääntyminen tuo tietenkin mukanaan muutoksia myös kirjastoväen työnkuviin. Esimerkiksi jo nähtävissä oleva muutos tieteellisten lehtien siirtymisestä ainoastaan sähköisesti saatavilla olevaksi tuo meille pitkällä tähtäimellä selviä säästöjä (painettujen lehtien käsittelyynhän sitä työaikaa suttaantuu todella paljon) ja tuota kehitystä voitaisiin omalta osaltamme vauhdittaa vähentämällä painettujen lehtien tilauksia. Tarvitaan projektinhallinnan osaamista, neuvottelutaitoja, yhteistyötaitoja, tietoteknisia taitoja – unohtamatta sitä, että näiden ohella myös perinteiset tiedon järjestämiset jne pysyvät tehtävinämme. Kirjastossa tapahtuvat fyysiset käynnit vähenevät painetun aineiston merkityksen vähentyessä – toisaalta kirjastotyö muuttuu entistä enemmän neuvontaan ja linkittymiseen opetukseen. Voisiko tässä jopa ajatella, että meidän pitäisi muuttaa käsitystämme kirjastosta tilana?

No juu, pikaisia mietteitähän nämä, jotain tarttis varmaan kuitenkin tehdä!
Jussi

25.7.2011

Konversiota tiedossa

Joko siitä on kaksi vai kolme vuotta, kun viimeksi rukkailtiin ja siivottiin tietokantaa, silloin Marc21-konversiota varten? Taas on kesällä ollut aikaa salapoliisityöhön, jotta Tyrni saataisiin sopivaan kuntoon (todennäköisesti) vuodenvaihteessa tehtävää kuvailusääntöjen muutoksista johtuvaa konversiota varten.

Toukokuun luetteloinnin tiedotuspäivässä näistä tulevista muutoksista kerrottiin. Tällä hetkellä olevien tietojen perusteella aloin käydä läpi yleismääreitä, erityismääreitä ja kiinteämittaisia kenttiä. Jäin ainakin itse siihen käsitykseen, että kiinteämittaiset (000, 007 ja 008) kun ovat kunnossa, niin konversion menee ok. Näitä on nyt kaivettu tietokannasta ja jonkin verran jo korjattukin vanhojen tuttujen työkalujen (Access, MarcEdit avulla). 245h-kentälliset esiin, samoin muihin 245-kenttiin virheellisesti tallennetut, 300-kentän merkinnät, 256 on hyvänä apuna myös, kiinteämittaisten mukaiset - aina eri tavalla haettuna löytyy uusia mielenkiintoisia siivottavia. Kaivelun perusteella näyttäisi tietokanta olevan näiden kohdalta melko hyvässä kunnossa, kaiketi senkin takia että näitä erikoisempia aineistoja on jo ennenkin urakalla siivoiltu. Elektroninen aineisto on myöskin sen verran uutta, että luetteloinnissa on jo osattu laittaa kiinteämittaisetkin kentät jotakuinkin kuntoon - toki siellä korjattavaa tuntuu olevan ihan riittävästi.

Kummallista kyllä (tai eihän se Voaygerin tuntien mitään outoa ole), tietueiden ulos- ja sisäänluvuissa tuntuu olevan Windows7-työasemalla erinäisiä ongelmia, niin että isompia bulkkimuutoksia ei ole viitsinyt vielä tehdä. Saattaahan tuo olla ihan hyväkin odotella, vaikka syksyllä ei kyllä kovin paljon ehdi tietokannassa sekoilla.

Jussi


1.6.2011

Tässä ovat sata suosituinta

Ammattikorkeakoulujen Theseus-verkkokirjasto on kotimaisten julkaisuarkistojen kärkikastia – jo lähes 30 000 opinnäytetyötä luettavissa. Tässä ovat kaikkien amkkien sata katsotuinta opinnäytetyötä:


31.5.2011

Tieteellisiä tilastolukuja kirjastoista

Pari viikkoa myöhässä, eli siis lähes ajallaan, saatiin sitten 2010 Tieteellisten kirjastojen yhteistilasto eli KITT julkaistuksi.

SAMKin kirjaston osalta luvuissa ei ole mitään dramaattisia muutoksia edellisvuosiin verrattuna. Kokoelmien osalta kirjoissa tuli kasvua lähinnä sen takia, että Porin Diakin kirjaston kokoelma siirtyi SAMKin hallintaan. Nyt ollaan suurinpiirtein nidemäärässä 150 000. Painettujen lehtien kohdalla varastossa olevat vuosikerrat jatkoivat vähenemistään (nyt hiukan alle 12 000), tosin ei kovinkaan paljoa tällä kerralla. Sähköisten aineistojen osalta tietokantojen määrä putosi (lopetimme viitetietokantojen hankintoja), sen sijaan käytössä olevien verkkolehtien määrä nousi jo yli 11 600.

Kirjaston käytön puolella muutoksia esim. sähköisissä aineistoissa selittää osaltaan tilastoinnin kehittyminen, mutta kyllä käytössä on tapahtunut selvää kasvua vuodesta toiseen. Hyvä juttu, koska näihin on myös käytetty aineistorahoja koko ajan lisää. Kampuskirjastoista annettiin vuoden kuluessa 55 000 lainaa, tämä luku on ollut jatkuvasti hienoisessa laskussa samoin kuin kävijöiden määrä. Kirjaston verkkosivuilla muuten käytiin vuodessa 300 000 kertaa, kun kampuskirjastoissa kävijöitä oli 172 000.

Aukioloajoissa ja tiloissa ei ole tapahtunut toivottua kehitystä vuosiin, muutokset ovat johtuneet lähinnä muutaman kampuskirjaston sulkemisesta. Jos laskennalliset tilakulut huomioidaan, oli kirjaston toimintakulut v. 2010 yli 1 300 000 euroa. Henkilöstökulut oli tästä puolet ja aineistokulut kolmasosa. Merkittävin muutos taisi olla koulutuskulujen lisääntyminen, se kai on otettava positiivisena asiana. Aineistokuluista painetut kirjat oli isoin, mutta aika lähelle pääsi sähköiset aineistot (verkkokirjoihin käytettiin huomattavasti edellisvuosia enemmän).

Tunnuslukujen laskemisessa ollaan näköjään siirrytty tapaan, jossa luvut suhteutetaan kohdeväestöön. Tässä lienee taustalla kansainvälinen vertailtavuus, myös kirjastojen vaikuttavuusryhmä on ehdottamassa tuollaista suuntausta - kansallisia vaikuttavuusmittareita onkin kaivattu jo vuosia. Ihan ok, kunhan saadaan jotenkin huomioitua myös toisen asteen väki huomioitua. Suhdeluvut ovat hyviä myös BSC-mittaristoon, vaikka ehkä absoluuttiset luvut kuitenkin kertovat hiukan enemmän satunnaiselle tilastojen lukijalle.

Kirjaston nettisivuilta löytyy kootusti tärkeimpiä tilastolukuja ja koko KITT-yhteistilasto on verkossa vapaasti käytettävissä https://yhteistilasto.lib.helsinki.fi/index.jsp.

Jussi

3.5.2011

LILAC 2011, Lontoo

LILAC (Librarians’ Information Literacy Annual Conference) on vuosittain järjestettävä informaatiolukutaitoon keskittyvä konferenssi. Konferenssia on järjestetty vuodesta 2005 eri puolilla Brittein saaria. Tänä vuonna LILAC järjestettiin Lontoossa 18.-20. huhtikuuta. Konferenssiin osallistui n. 350 kirjastoalan ammattilaista eripuolilta maailmaa. Suomalaisia osallistujia oli kymmenkunta, joista osa ammattikorkeakouluista ja osa yliopistoista.




Lontoossa oli mahtava ilma koko sunnuntaista perjantaihin kestäneen matkamme ajan. Jo alkuviikolla oli lämmintä, mutta keskiviikkona ja torstaina oli jo helle. Väkeä riitti ja kaupungissa valmistauduttiin paitsi kuninkaallisiin häihin, myös vuoden 2012 kesällä järjestettäviin olympialaisiin. Rakennuksia remontoitiin, patsaita putsattiin ja valaisinpylväitä maalattiin. Olympiakello näytti 466 päivää tuleviin kisoihin ohi ajaessamme.




Kahtena ensimmäisenä päivänä konferenssin pitopaikkana toimi British Libraryn Conference Centre. Maanantaina ehdimme konferenssiin ilmoittautumisen jälkeen sopivasti kuuntelemaan ensimmäistä pääpuhujaa, University College of Londonin David Nicholasia. Hän kertoi mm. miten on tutkittu verkon käyttöä seuraamalla logeja, joihin tallentuu käyttäjän tapa käyttää erilaisia verkkoresursseja. Lisäksi hän korosti sitä, että verkossa olevia resursseja käytetään eri tavalla kuin painettuja: usein verkossa olevasta artikkelista esimerkiksi luetaan vain tiivistelmä. Sosiaalinen media on myös muuttanut käyttäjien asennetta tietokantoja kohtaan: niissä kaivataan käyttäjien suosituksia tai kädenjälkiä, joista näkisi, mikä voisi olla hyödyllinen resurssi. Siis Facebookin tyyliin, esimerkiksi tykkää-nappi. Hän myös toi esille sen, että ei tiedetä kuka tarjoaa verkossa olevan tiedon: esimerkiksi tietokantojen osalta ei ymmärretä, että oppilaitos tai sen kirjasto on ostanut aineiston käyttöön. Tässä hän korostikin brändäyksen tärkeyttä: laittakaa tietokantoihin näkyviin kuka ne on käyttöön hankkinut. Meillähän tätä on joissain tietokannoissa muodossa Brought to you by SAMK library. Hyvä, että tätä on jo meillä ajateltu!

Maanantain muut sessiot käsittelivät mm. miten mobiili internet on muuttamassa informaatiolukutaitoa ja mitä uusia taitoja tarvitaan, kun verkkoa käytetäänkin esimerkiksi kännykän kauttta. Pitäisikö meidän lisätä näitä taitoja myös informaatiolukutaidon opetukseen? Tämä oli mielestäni vähän vaikea asia käsitettäväksi: pitäisikö meidän siis ottaa vastuu siitä, miten ihmiset oppivat käyttämään esimerkiksi puhelimiaan mahdollisimman tehokkaasti? Ehkä jollain tasolla, mutta ei ehkä vielä.

Toisessa iltapäivän sessiossa kerrottiin kahden uuden kirjastonhoitajan näkökulmasta mitä ensimmäisen vuoden opiskelijat kysyvät kirjastosta useimmin. He olivat tehneet selvityksen asiasta alkusyksystä ennen infolit-opetuksiaan ja myöhemmin syksyllä infolit-tuntien jälkeen. Selvä muutos saaduissa tuloksissa oli havaittavissa: alussa kysyttiin enemmän ihan perusasioita, kuten missä kirja on ja niin edelleen, kun taas myöhemmin kysymykset koskivat esimerkiksi tietokantoja tai etäkäyttöä.

Tiistain pääpuhuja oli Nikki Heath Wernethin koulusta Stockportista. Hänen aiheenaan oli koulukirjastotyön tärkeys ja miten koululaisia voisi aktivoida lukemaan ja samalla parantamaan infolit-taitojaan läpi koulutusjärjestelmän. Sinänsä kiinnostavaa asiaa, vaikkakin vähemmän ajankohtaista meille. Hänenkin mielestään oli tärkeää, että yhteistyötä eri koulutusasteiden välillä tehtäisiin informaatiolukutaidon osalta. Myös se, että tiedettäisiin mitä aiemmalla koulutustasolla on vaadittu ja millaista koulutusta annettu. Nikki Heathin kommentti oli, että opiskelijat eivät tunnu osaavan siirtää osaamistaan koulutustasolta toiselle: vaikka infolit-taidot olisivatkin tuttuja, ei niitä ymmärretä soveltaa seuraavalla koulutustasolla.

Tiistaina kuulimme myös Helsingin Yliopiston maantieteen laitoksen sovellusta informaatiolukutaidosta osana oman pääaineen koulutusta. Esimerkkejä näimme mm. miten oikeasti informaatiolukutaitoa saadaan sisälle opetukseen ja kuinka paljon siinä oikeasti on tekemistä. Ongelmat olivat sielläkin ihan samat kuin meilläkin: miten saada opettajat ymmärtämään informaatiolukutaidon merkitys ja ottamaan meidät osaksi opetusta?

Iltapäivän toisen session antia: Sconulin The seven pillars -malli on uudistettu kymmenen vuoden jälkeen. Malli on myös jaettu perusmalliin ja Reseach Lens -osioon, joka on suunniteltu ja räätälöity nimenomaan enemmän opettajien ja tutkijoiden tarpeisiin. Malli on tehty nyt pyöreään muotoon entisen lineaarisen mallin sijaan ja yritetty tehdä näkyväksi myös sitä, että vaiheet eivät etene aina lineaarisesti. Kolmas iltapäivän sessioista oli Pecha Kucha -esitysten sarja. Siinä tuntiin oli laitettu kuusi lyhyttä, tiivistä esitystä aihepiireistä. Mielenkiintoista seurata, vähän vaikea oli välillä pysyä mukana ja kello kävi koko ajan. Huh-huh!

Tiistaina ehdimme tutustumaan myös itse British Libraryyn. Kirjaston lukusalit olivat niin kovassa käytössä, että niihin ei päästetty nyt lainkaan vierailijoita, mutta ihailimme aulatiloja ja Kings Librarya, 17 metriseen lasitorniin sijoitettua kuningas George III:n kokoelmaa, tutustuimme näyttelyihin ja shoppailimme kirjaston kirjakaupassa. British Libraryn Sir John Ritblat Galleryssa on pysyvästi esillä muun muassa Magna Carta, Jane Austenin, Lewis Carrollin ja kumppaneiden alkuperäisiä käsikirjoituksia sekä luonnoksia Beatlesin kappaleiden sanoituksiin.


Keskiviikkona, konferenssin viimeisenä päivänä pitopaikkana oli London School of Economics (LSE). Oppilaitos on varsin kansainvälinen; opiskelijoista noin puolet on Iso-Britanniasta ja toinen puolikas tulee eri puolilta maailmaa. Kokoaikaisia opiskelijoita oppilaitoksessa on noin 8600.

Keskiviikon pääpuhuja oli Jesus Lau Veracruzin yliopistosta Meksikosta. Hän puhui UNESCO:n raportista, jossa on käyty läpi informaatiolukutaidon tilaa maailmanlaajuisesti. Myös se, mitä kaikkea informaatiolukutaito sisältää, keskustelutti. Onko esimerkiksi taito lukea erilaista dataa tai tilastoja informaatiolukutaitoa?

Sessioista seurasimme mm. Seilerin esitystä, miten informaatiolukutaito näkyy huippukauppakorkeakoulujen www-sivuilla ja voidaanko tätä pitää jonkinlaisena mittarina siitä, miten informaatiolukutaito näkyy opetuksessa. Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei kuitenkaan saatu.

Toisessa sessiossa puhuttiin jo maanantailta tuttua asiaa siitä, miten pääsisimme osaksi opetusta ja infolukutaitojen lisääntymistä sitä kautta. Taas kerran näkökulmana oli aloittelevan kirjastonhoitajan ongelmat, miten päästä mukaan opetukseen ja mitä se vaatii. Ala oli uusi, onneksi.

Iltapäivällä pääsimme osallistumaan LSE:n kirjastoon järjestetylle tutustumiskierrokselle. Viiteen kerrokseen on sijoitettu maailman suurimpiin kuuluvat kokoelmat talous- ja hteiskuntatieteellisiltä aloilta. Kirjastoon pääsee vain kirjastokortilla ja esimerkiksi kurssikirjakokoelma on ainoastaan LSE:n omien opiskelijoiden käytössä. Pääsimme tutustumaan myös kirjaston suljettuihin kokoelmiin, joissa säilytetään vanhimpia ja arvokkaimpia teoksia, joita hiljalleen siirretään digitaaliseen muotoon.

Kirjasto on auki yötä päivää kevät- ja kesälukukaudella, muulloin kirjasto on avoinna aamuyhdeksästä puoleenyöhön loma-aikoja lukuun ottamatta. Aamuyhdeksästä iltakahdeksaan paikalla on kirjaston henkilökuntaa (lauantaina ja sunnuntaina aamu yhdestätoista ilta kuuteen) ja yöaikaan paikalla partioivat vartijat. Päivisin kirjastosta saa apua myös tietoteknisiin ongelmiin. Opiskelijoiden käytössä on erilaisia lukutiloja ja ryhmätyöhuoneita ja tietysti paljon tietokoneita. Pohjakerroksen säkkituolit näyttivät olevan myös suosittuja.

Erikoisuutena kirjastossa oli i-roam-palvelu, jossa latauspisteestä saa vapaasti hakea kannettavan tietokoneen käyttöönsä kirjastossa olon ajaksi. Käytön jälkeen laite pitää palauttaa hyllyyn ja kytkeä taas latautumaan. Vaikka kirjastossa oli paljon tietokoneita, kopiokoneita ja printtereitä käytössä, olivat i-roam asemat tyhjillään ja tietokoneet käytössä. Kopiointi ja tulostus oli maksullista ja opiskelijoilla oli käytössä LSE-tili, josta kopiot, tulosteet ja sakot maksettiin.

Opettajien oli myös mahdollista tilata kursseistaan elektronisia tai painettuja (kopioitavia) kurssimateriaalipaketteja (electronic course packs ja paper course packs), joita opiskelijat voivat ostaa kopioituina kirjastossa olevasta opiskelijayhdistyksen kopiomyymälästä tilauksensa mukaan.


Torstaina ehdimme tutustua kaupunkiin kiertoajelulla ja kierroksen päätteeksi osuimme sopivasti Hyde Parkiin, kun siellä juhlittiin kuningatar Elisabetin syntymäpäivää. Soittokunta soitti ja kuninkaallinen ratsuväki karautti paikalle tykkien kanssa ampumaan 41 tykinlaukasta. Myös kuninkaalliset häät näkyivät katukuvassa. Moniin nähtävyyksiin oli jo aamulla pitkät jonot, joten ne jäivät väliin tällä kertaa.

Kaiken kaikkiaan reissulta jäi mieleen monta ajatusta, jotka varmasti saavat hieman hauduttuaan jonkin muodon omassa kirjastotyössä. Kirjastoja on aina hienoa käydä katsomassa ja konferenssin anti oli innostavaa. Onneksi säätkin suosivat: paikallisen tuttavan mukaan oli käsittämättömän lämmintä ja tyyntä! Toivottavasti on mahdollista osallistua tähän konferenssiin pian uudestaan, sen verran kiinnostavia aiheet ja tutustumiskäynnit olivat.

Maria ja Katja

29.4.2011

Verkkokirjojen hankinnasta ja tarjonnasta

Verkkokirjojen maihinnoususta on ollut puhetta jo useita vuosia, mutta kotimaisen aineiston osalta ei ole kyllä tapahtunut mitään ihmeempää kehitystä. Näin kirjastojen näkökulmasta on tietysti helppo vierittää syy kustantajien niskaan, koska ainakin meillä olisi valmius ja tarve hankkia paljonkin enemmän kuin on tarjolla. Ollaanhan me kirjastot pieni asiakasryhmä, mutta hyvistä aineistoista voisi vaikka kunnon korvauksen maksaakin.

Tarjonnan pienuutta miettiessä pieni kielialue menee selityksenä jonkin aikaa, mutta ei senkään taakse voi ihan kokonaan mennä. Enemmänkin ihmetyttää joidenkin kustantajien asenteet siihen, että eivät suostu myymään kirjastoille verkkokirjoja lainkaan. SAMKin kirjastossa olemme yrittäneet auttaa tilannetta sillä, että laitamme esim. ladattavia tiedostoja omalle palvelimellemme (ekirjat.samk.fi) salasanan taakse vain henkilökunnan ja opiskelijoiden käyttöön. Jotain olemme onnistuneet tällä menetelmällä hankkimaankin.

Toinen kumma juttu on sitten teknisempi, eli nekin kotimaiset palvelut joita saadaan hankittua, ovat usein hankalasti käytettäviä. Isojen ulkomaisten palvelujen kautta saa hankittua esim. verkkokirjoja käyttöön käytännössä aina IP-tunnistuksella tai Haka-kirjautumisen kautta ilman yhtäaikaisten käyttäjämäärien rajoituksia, mutta kotimaisissa on ollut tosi ihmeellisiä viritelmiä tässä suhteessa. Verkkokirjojen tarjoajat tuntuvat enemmänkin virittelevän palvelujaan perinteisen painetun kirjallisuuden lainauksen sähköisenä versiona.

Jotain valoa sentään näkyy tunnelin päässä mm. eReading-hankkeen ansiosta, mutta paljon on Suomen kustannusala vielä ulkomaisia jäljessä. Tuossa eReading-hankkeessakin on paljolti lähdetty miettimään erilaisia lukulaitteita yms, mutta näin korkeakoulukirjaston näkökulmasta kirjojen lukeminen verkon kautta olisi se kaikkein oleellisin asia. Mobiililla, tabletilla, läppärillä - laitteistoista riippumatonta pitäisi olla.
Ihan viime aikoina myös jotkin kirjakaupat ja välittäjät ovat tuoneet uusia palveluja tarjolle, vesi kielellä odotellaan sisältöä.

Yhtä kaikki, hyvää VAPPUA!!!


21.4.2011

Julkaisujen näkyvyydestä


SAMKissa julkaisusarjat ja julkaisukauppa eivät varsinaisesti kuulu kirjasto- ja tietopalvelujen toimintaan, mutta olemmehan me toki jollain tavoin tuohonkin sekaantuneet.

Nykyisin iso osa SAMKin julkaisuista jaetaan myös maksuttomina pdf-versioina. Kun julkaisu on muuten valmis, niin kirjasto- ja tietopalvelujen roolina on tallennetaan julkaisu Theseus-verkkokirjastoon, jotta siihen saadaan myös URN-tunnus. URN on julkaisun pysyvä tunnus, jonka loppuosa muodostuu käytännössä julkaisun ISBN:stä. Theseus-tallennus lisää samalla myös julkaisujen saatavuutta ja löydettävyyttä netissä esim. Googlella haettaessa verrattuna siihen, että tiedostot olisivat vain Julkaisukaupassamme. Theseuksessa on julkaisujamme muutamalta viime vuodelta ja määrä lisääntyy pikku hiljaa, vanhoja emme kuitenkaan ala tallentamaan.

Theseuksen lisäksi kirjasto- ja tietopalvelut syöttää julkaisun tiedoston myös SAMKin sähköiseen, TWebillä toteutettuun arkistoon. Sielläpä nuo sitten pysyvät jälkipolvienkin saatavilla, kaiketi. Julkaisuja ja julkaisusarjoja sekä niiden jakelua ollaan ylipäätään miettimässä uudestaan, joten ehkä kampuskirjastoissa myydään jatkossa myös painettuja SAMK-julkaisuja. Tässäkin kyllä kaivattaisiin kovasti verkkomaksujen käyttöönottoa, saapa nähdä koska sellainen saadaan meille!

Jussi


8.4.2011

vaihteeksi taas KDK-asiaa

Vaikka oma roolini KDK-hankkeessa päättyikin maaliskuun puolivälissä hankekaudenkin loppuessa, niin eihän tämä siihen jäänyt. 7.4. julkaistiin KDK-hankkeen loppuraportti, josta selviää hyvin tähänastiset vaiheet.

Tulevaisuus on hiukan hämärän peitossa, mutta kovasti asiakasliittymää yritetään vääntää eteenpäin. Matkalla on aika isojakin teknisiä ongelmia, siksi pilottia on jatkettu kesäkuuhun asti. Valittua Primo-ohjelmaa ei ole vielä hyväksytty eikä maksettu, pilotin jälkeen vasta tiedetään onko tuosta Suomen oloihin sopivaksi. Toisen aallon pitäisi käynnistyä syksyllä, hiukan epäilyttää että syksy taitaa olla aika pitkällä ennen kuin oikeasti ollaan siinä vaiheessa, että uusia organisaatioita voidaan ottaa mukaan liittymää säheltämään.

Nähtäväksi jää, eihän näin isoa hanketta helpoksi kai kukaan kuvitellutkaan!

Jussi

8.2.2011

Jure-pilotti päättyy helmikuussa 2012

Kansallisen julkaisurekisterin perustamiselle on ihan hyvät perusteet olemassa: julkaisutietojen keruu ei ole yhdenmukaista, tietoja kerätään moneen kertaan, työ vaatii paljon resursseja, kontrolli puuttuu – tarkoitus kun olisi saada luotettavaa tilastotietoa tiedepolitiikan valmistelun pohjaksi.

Käytännön toteutusta lähdettiin miettimään Raketti-hankkeen Jure-osahankkeessa, siellä vielä tarkemmin Jure-pilottiryhmässä. Pilottiryhmässä oli mukana muutama yliopisto ja SAMK ammattikorkeakoulujen edustajana. Niin kuin tuosta ryhmän kokoonpanosta voi päätellä, ryhmän toiminta on ollut melkoisen erilaisten näkökulmien yhteensovittamista. Yllätyksekseni vastakkainasettelu näytti kuitenkin olevan kirjasto vastaan tutkijat, ei niinkään välttämättä eri kokoisten kirjastojen näkökulmat. CSC:n vetämänä toiminta eteni alkuhankaluuksien jälkeen rivakasti ja loppuraportti on valmistumassa helmikuussa 2011. Pilottiryhmän suositukset ja esitykset menevät nyt ohjausryhmän käsittelyyn ja sieltä sitten käytännön toimenpiteiksi. Aikataulullisesti kiire on melkoinen, valmista pitäisi olla kahden vuoden kuluessa.

Oma veikkaukseni on, että kansallinen julkaisurekisteri rakennetaan organisaatioiden omien järjestelmien päälle, vaikka toki muitakin mahdollisuuksia on tarjolla. Tähän on ihan käytännön syitä, koska kansalliselta rekisteriltä odotetaan eri asioita (OKM:n vaatimukset) kuin mitä korkeakoulut kaipaavat/tarvitsevat julkaisurekistereiltään. Monimutkaisen tallennusprosessin yksinkertaistamiseksi pitäisi kyllä tehdä jotain, enkä oikein usko Voyagerin olevan jatkossa kovinkaan käyttökelpoinen julkaisurekisterin ylläpidossa. Ehkä meidän ammattikorkeakouluissa pitäisikin miettiä yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona Theseuksen kehittämistä niin, että sinne tallennettaisiin myös julkaisurekisterimme. Ainakin siinä olisi sopivasti linkitystä rinnakkaisjulkaisun periaatteisiin, ja onhan DSpace muutenkin ilmeisen toimiva ratkaisu tällaiseen toimintaan.

2013 on joka tapauksessa luku, jolloin julkaisurekisteririntamalla tapahtuu isoja muutoksia.

Jussi